Pohjoismaiden piispat paavin luona
Pohjoismaiden piispojen joka viides vuosi järjestettävä ad limina -vierailu Roomaan alkoi perjantaina 19.3. ja päättyy lauantaina 27.3. Torstaina 25.3. piispat tapasivat paavi Benedictus XVI:n. Ohessa piispainkokouksen puheenjohtajan, Tukholman piispan Anders Arboreliuksen OCD pitämä puhe paaville sekä linkki paavin vastaukseen.
Pyhä isä,
me Pohjolan piispat olemme hyvin kiitollisia ja iloisia tästä mahdollisuudesta tulla Roomaan rukoilemaan apostolien haudoilla ja tapaamaan rakastaen ja kunnioittaen Teitä, pyhä isä, joka olette Kristuksen sijainen ja Pietarin seuraaja.
Tulemme sellaisesta Euroopan osasta, jota pidetään kaikkein maallistuneimpana. Silti katolinen kirkko, vaikkakin hyvin pieni ja usein huomaamaton, on varsin elinvoimainen todellisuus maissamme. Kaikkialta maailmasta tulevien maahanmuuttajien ja kääntymisten kautta kirkko kasvaa niin, että joissakin hiippakunnissa joudumme vuosittain rakentamaan tai ostamaan uusia kirkkoja. Ei-katolisilla kristityillä on monesti käyttämättömiä kirkkoja, joita me hankimme; he ovat iloisia siitä, että nämä kirkkorakennukset voivat edelleen toimia Jumalan huoneena. Saksan katolilaisten ja heidän avustusjärjestöjensä Bonifatiuswerkin, Saksan piispojen diasporakomissariaatin ja eri Ansgarwerkien ansiosta olemme jo vuosia saaneet suurta apua hiippakuntiemme rakentamisessa.
Me katolilaiset muodostamme vain noin 1-3 prosenttia maittemme väestöstä. Enemmistö väestöstä kuuluu luterilaisiin kirkkoihin. Ekumeeninen vuoropuhelu on muodostunut täällä luonnolliseksi ja toimivaksi aina Vatikaanin II kirkolliskokouksesta alkaen —joissakin maissa jo sitä ennen. Sen avulla on pystytty voittamaan monia ennakkoluuloja, ja monet muut kristityt ovat saaneet vaikutteita katolisen kirkon rikkaasta hengellisestä perinteestä.
Kristillisyyden hylkäämisen ja maahanmuuton takia elämme nykyään kuitenkin ympäristössä, joka on monikulttuurinen. Tästä syystä olemme esimerkiksi pyrkineet syventämään suhteitamme muslimeihin.
Pohjois-Euroopan katolisina kristittyinä meillä on kaunis, tosin ei aina kovin helppo tehtävä yhdistää kaikkialta maailmasta tulevia uskovia syvässä uskon ja rakkauden yhteisössä. Yhä enemmän näemme velvollisuudeksemme myös julistaa evankeliumia yhteiskunnalle; Kristuksen sanomaa ei vieläkään tunneta. Monissa eettisissä kysymyksissä puolustetaan sellaisia elämänasenteita, jotka ovat kristillisen maailmankuvan vastaisia. Kirkon ääni on pluralistisessa yhteiskunnassamme selvä, mutta heikko. Me olemme Teille, pyhä isä, hyvin kiitollisia siitä, että Te niin uskollisesti ja usein puolustatte ihmiselämän arvokkuutta ja autatte kaikkia hyvän tahdon ihmisiä seuraamaan muissa teologisissa ja eettisissä kysymyksissä Kristuksen tietä muuttuneessa maailmassa.
Näemme myös, että yhä useammat ei-katoliset kristityt maissamme kuuntelevat paavin ääntä ja saavat siitä sisältöä elämäänsä. On myös ilahduttavaa, että monet heistä tulevat mielellään Roomaan ja haluavat nähdä ja tervehtiä Teitä, pyhä isä. Jossakin mielessä voitaneen väittää, että nämä ihmiset epävirallisesti ja vähintäänkin osittain tunnustavat Pietarin viran. Ikävä kyllä näemme myös, että erot monissa muissa teologisissa ja varsinkin eettisissä kysymyksissä kasvavat.
Pysymme kuitenkin luottavaisina ja uskomme, että ekumeeniset suhteemme syventyvät edelleen, jotta me Pohjois-Euroopan kristityt voisimme yhdessä tehdä Kristusta ja hänen ilosanomaansa tunnetuksi sanoin ja teoin.
Monille totuutta etsiville ihmisille katolinen kirkko on vaihtoehto, jota he pitävät uskottavana ja omille periaatteilleen uskollisena. Monet näistä ihmisistä ovat kuitenkin eläneet vuosikausia ilman suhdetta Jumalaan eivätkä he siksi tunne ollenkaan uskon vaatimuksia. Tämä on usein suuri ongelma. Monilla on takanaan yksi tai useampi avioliitto, ja usein siitä syntyy vaikea pastoraalinen tilanne, joka tekee mahdottomaksi heidän ottamisensa kirkon täyteen yhteyteen. Tuhannet ihmiset Pohjois-Euroopassa eivät tämän takia ole koskaan voineet tulla katolilaisiksi, vaikka se on ollut heidän hartain toiveensa. Mikäli tässä asiassa olisi jotakin tehtävissä, olisi se monille ihmisille maissamme suureksi avuksi.
Niin käytännöllinen kuin opillinenkin ateismi saa koko ajan lisää vaikutusvaltaa. Lapset ja nuoret tarvitsevat apua liittääkseen uskon osaksi elämäänsä. Meidän on tuettava entistä paremmin perheitä niiden kasvatustehtävässä. Tästä syystä me järjestämme tänä vuonna Ruotsin Jönköpingissä perhekongressin pohjoismaisia hiippakuntiamme varten. Sen avulla toivomme voivamme vahvistaa perheiden elämää. Avioliitto ja perhe voivat olla monille merkki Jumalan uskollisuudesta ja rakkaudesta myös meidän aikanamme, jolloin kaikki näyttää muuttuvan ja olevan vailla pysyvyyttä. Tässä yhteydessä haluamme myös käyttää tilaisuutta korostaaksemme kiertokirjeen ”Humanae vitae” ajankohtaisuutta.
Niin kuin kaikkialla Euroopassa myös me kärsimme maissamme negatiivisesta, jopa vihamielisestä asenteesta maahanmuuttajia kohtaan. Meille Pohjois-Euroopan piispoille on sydämenasia puolustaa avointa ja vieraanvaraista yhteiskuntaa. Kirkkoamme ovat rakentaneet lukemattomat maahanmuuttajat kaikkialta maailmasta. Eurooppa, jossa syntyy hyvin vähän lapsia, tarvitsee nykyään pakolaisia ja muita maahanmuuttajia. Katolilaisina me pyrimme olemaan avoimia kaikkia eri uskontoja tai maailmankatsomuksia seuraavia ihmisiä kohtaan ja rakentamaan yhdessä oikeudenmukaista ja rauhanomaista yhteiskuntaa. Teille, pyhä isä, olemme hyvin kiitollisia siitä, että Te puolustatte aina niin selkeästi vuoropuhelua toisella tavalla ajattelevien kanssa samoin kuin maahanmuuttajien oikeuksia. Tämän päivän Eurooppa tarvitsee Teidän ääntänne, jottei se unohtaisi kristillisiä arvoja ja jotta se pitäisi ovea auki niille monille ihmisille, jotka hakevat turvaa luotamme.
Me voimme vakuuttaa Teille, pyhä isä, että pohjoisen Euroopan maissa asuvat katolilaiset ovat Teille uskollisia ja rukoilevat puolestanne rakastaen ja kiitollisin mielin. Erityisesti me piispat haluaisimme kiittää Teitä pappien vuodesta, joka antaa meille ja papeillemme mahdollisuuden tarkastella uudestaan kutsumustamme ja opetella yhä syvemmin seuraamaan Kristusta.
Lopuksi haluaisimme pyytää Teiltä apostolista siunaustanne pienelle katoliselle yhteisöllemme Pohjois-Euroopassa mutta myös niille monille hyvän tahdon ihmisille, jotka toiveikkaina ja luottavin mielin katsovat Roomaan ja Teihin, pyhä isä.
Anders Arborelius OCD
Tukholman piispa
Pohjoismaiden piispainkokouksen puheenjohtaja
