Pohjoismaiden piispat puolustavat elämää

Pohjoismaiden piispat ovat lähettäneet 13.5.2010 tervehdyksen Jönköpingissä pidettävän perhekongressin osallistujille. Tervehdyksessä piispat puolustavat voimakkaasti ihmiselämän arvokkuutta ja aviollisen rakkauden ja seksuaalisuuden oikeaa toteuttamista, niin kuin paavi Paavali VI kiertokirjeessään Humanae vitae esitti jo vuonna 1968. He myös pyytävät anteeksi hyväksikäytön uhreilta ja ehdottavat, että adventin kolmatta sunnuntaita vietettäisiin kaikissa Pohjolan hiippakunnissa elämän päivänä.

Alla piispojen tervehdys:

Pohjoismaiden piispojen tervehdys Jönköpingin perhekongressille 14.-16. toukokuuta 2010

Kirkon lähetystehtävässä perheellä on erityinen asema. Ensinnäkin kirkolla on tehtävä tukea perhettä ja suojella sitä, toisekseen kirkko näkee perheessä tärkeän tien uskon levittämiseksi ja kirkon yhteisön rakentamiseksi. Vaikka perheen rooli ja rakenne ovatkin muuttuneet aikojen saatossa, on niiden alkuperä ja ydin aina miehen ja naisen välinen yhteisö, joka ilmenee aviollisessa liitossa. Miehen ja naisen ykseys rakkaudessa on kuva kolmiyhteisestä Jumalasta, joka antoi heidän muodostaa sukupuolisessa erilaisuudessaan yhteisön ja käski heitä olemaan hedelmällisiä ja lisääntyä (vrt. 1. Moos. 1:28).

Tämän tehtävän aviopuolisot täyttävät, kun he rakkaudesta toisiaan kohtaan lahjoittavat elämää edelleen ja tulevat sillä tavalla Jumalan työtovereiksi luomisessa.

Elämäntapojen ja ihmiskuvan nopea muuttuminen samoin kuin ehkäisyvälineiden vapaa saatavuus ovat muuttaneet suhtautumista avioliittoon ja perheeseen. Ihmisen seksuaalisuutta ei usein enää pidetä eikä eletä molemminpuolisen rakkauden ja itsensä antamisen ilmaisuna aviopuolisoiden välillä. Samoin seksuaalisuuden suuntautuminen uuden elämän aikaansaamiseen asetetaan kyseenalaiseksi ja jopa kielletään.

Nämä ongelmat paavi Paavali VI näki jo yli 40 vuotta sitten ja mainitsi ne heinäkuun 25. päivänä 1968 julkaistussa kiertokirjeessään Humanae vitae. Tuo kirjoitus ja sen aihe herättivät julkaisuaikaan paljon keskustelua, joka on johtanut ajan myötä moniin erilaisiin käsityksiin ihmisen seksuaalisuudesta, kristillisestä moraaliopista ja myös kirkon auktoriteetista.

Kiertokirjeen syyt —ennen kaikkea kunnioitus ihmiselämää kohtaan, jokaisen persoonan arvokkuuden suojeleminen eikä vähiten aviollisen rakkauden edistäminen— ovat vielä tänäänkin ajankohtaisia. Vapauden käsitteen avulla harjoitettu individualismi on johtanut voimakkaaseen kritiikkiin kiertokirjettä kohtaan. Kuitenkaan seksuaalisuuden vapaa käyttö ei ole tehnyt ihmistä onnellisemmaksi eikä avioliittoja vahvemmiksi.

Toisaalta uudet tiedot ihmisen seksuaalisuudesta ovat tehneet mahdolliseksi käyttää kiertokirjeen suosittelemaa luonnollista perhesuunnittelun menetelmää seuraamalla naisen luonnollista rytmiä. Tällä tavalla kummallakin puolisolla on täysi vastuu oman seksuaalisuutensa käyttämisestä.

Pohjolan piispat asettuvat uudelleen Humanae vitae -kiertokirjeen sanoman taakse ja korostavat myös sen jatkuvaa ajankohtaisuutta, niin kuin paavi Benedictus XVI esitti puheessaan kiertokirjeen julkaisun 40. vuosipäivänä: “Kirkon opetusvirka ei voi olla mietiskelemättä aina vain uudella ja entistä syvällisemmällä tavalla avioliiton ja elämän synnyttämisen pohjimmaisia periaatteita. Mikä eilen oli totta, pysyy totena myös tänään.”

Kirkon opetus, niin kuin se Humanae vitae -kiertokirjeessä ilmaistaan, ei ole monille ihmisille sellaisenaan selvä ja vaikuttaa omassa tilanteessa usein vaikeasti toteutettavalta. Sen sisin ydin ja perussanoma on ja pysyy totuutena vastuullisesta aviollisesta rakkaudesta. Sen syvälliseksi ymmärtämiseksi varsinkin nuoret ihmiset ja aviopuolisot tarvitsevat rohkaisua ja tukea omistautuneilta sielunhoitajilta. Heidän tehtävänsä on toisaalta julistaa lyhentämätön totuus ja toisaalta olla epäitsekkäästi ihmisten tukena, kun he kohtaavat haasteita.

Viime kuukausina julki tulleet seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset, joihin papit ja kirkon työntekijät ovat syyllistyneet —myös meidän hiippakunnissamme—, ovat järisyttäneet kirkkoa raskaasti. Kirkon edustajat ovat tehneet pahaa nuorille, viattomille ihmisille. Näiden tekojen pahuus on sen tähden niin suurta, että ne ovat loukanneet tai jopa tuhonneet perin pohjin niiden ihmisten luottamusta, jotka ovat uskoutuneet sielunhoitajille ja siten kirkolle.

Meidän osanottomme koskee ensi sijassa niitä, joita on loukattu kajoamalla heidän ruumiiseensa ja sieluunsa. Kirkon nimissä me pyydämme heiltä anteeksi. Tiedämme, että uskovat, papit ja sielunhoitajat kärsivät näistä paljastuneista haavoista ja että he jakavat meidän häpeämme ja järkytyksemme. Oikeutetusti monet ihmiset kysyvät nyt, miten kirkko voi tämän tilanteen valossa pitää kiinni seksuaalisuutta koskevasta moraalistaan. Kuitenkin kirkon tehtävä on julistaa totuutta —myös ja nimenomaan silloin, kun se synnin takia on pimentynyt sen omissa riveissä.

Kiertokirje Humanae vitae kutsuu kunnioittamaan jokaista ihmiselämää ja puolustaa jokaisen persoonan arvokkuutta.

Elämä alkaa hedelmöittymisestä ja tästä hetkestä lähtien sitä on suojeltava sen luonnolliseen päättymiseen saakka tappamiselta, hyväksikäytöltä, väkivallalta ja nöyryyttämiseltä. Jotta tämä ajatus iskostuisi mieliimme, suosittelemme uudestaan, että vuosittain vietettäisiin elämän päivää kaikissa Pohjolan hiippakunnissa.

Tällaistä elämän päivää vietetään jo Ruotsissa, juuri kolmantena adventtisunnuntaina. Toivomme, että tätä sunnuntaita —joka osuu Kristuksen syntymän valmistusaikaan— vietettäisiin kaikissa hiippakunnissamme elämästä kiittämisen päivänä. Kiitollisuuteen elämän lahjasta liittyy aina myös haaste puolustaa ja kunnioittaa tätä elämää ja sen arvokkuutta sen kaikissa vaiheissa; siihen liittyy vieläpä heikkojen ja puolustuskyvyttömien ihmisten elämän suojeleminen sanoin ja teoin.

Paavi Paavali VI puolusti elämän rakastamista ja arvokkuutta kiertokirjeellään Humanae vitae. Paavi Benedictus XVI on uudelleen painottanut tämän viestin ajankohtaisuutta. Me Pohjolan piispat liitymme näihin paavillisiin sanoihin ja suosittelemme, että kaikki uskovat lukevat ne avoimin mielin ja ilman ennakkoluuloja.

Siunatkoon Jumala teitä kaikkia!

Piispanne Pohjoismaissa:

+Anders Arborelius OCD
Tukholman piispa

+ Czeslaw Kozon
Kööpenhaminan piispa

+Bernt Eidsvig Can.Reg.
Oslon piispa
Trondheimin apostolinen administraattori

+Peter Bürcher
Reykjavikin piispa

+Teemu Sippo SCJ
Helsingin piispa

+ Berislav Grgic
Tromssan piispaprelaatti

+Gerhard Schwenzer SSCC
Oslon emerituspiispa