Pyhän isän saarna Maailman nuortenpäivien päätösmessussa Madridissa

Rakkaat nuoret

Tässä eukaristian vietossa olemme tulleet näiden Maailman nuortenpäivien kohokohtaan. Nähdessäni teidät täällä suurin joukoin eri puolilta maailmaa tulleina sydämeni täyttää ilo. Ajattelen sitä erityistä rakkautta, jolla Jeesus katsoo teitä. Kyllä, Herra rakastaa teitä ja kutsuu teitä ystävikseen (vrt. Joh. 15:15). Hän saapuu tapaamaan teitä ja haluaa saattaa teitä matkallanne, avata oven elämän täyttymykseen ja antaa teille osallisuuden läheisyydestään Isään. Omasta puolestamme olemme tulleet tunteaksemme hänen rakkautensa äärettömyyden ja me haluamme vastata auliisti hänen rakkauteensa jakamalla toisten kanssa saamamme ilon. Varmasti täällä on tänään monia, joita Kristuksen olemus vetää puoleensa ja jotka haluavat oppia tuntemaan hänet paremmin. He ovat ymmärtäneet, että hän on vastaus moniin syvimpiin huolenaiheisiimme. Kuinka jollakulla, joka eli niin kauan aikaa sitten, voi olla mitään yhteistä minun kanssani nyt?

Juuri kuulemamme evankeliumi (Matt. 16:13-20) esittää kaksi erilaista tapaa tuntea Kristus. Toinen on persoonatonta tietoa, sellaista, mikä perustuu yleiseen mielipiteeseen. Kun Jeesus kysyy: “Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” niin opetuslapset vastaavat: “Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” Toisin sanoen Kristusta pidetään jonain toisena uskonnollisena hahmona, jonakuna niistä, jotka edelsivät häntä. Sitten Jeesus kääntyy opetuslasten puoleen ja kysyy heiltä: “Kuka minä teidän mielestänne olen?” Pietari vastasi lausumalla ensimmäisen uskontunnustuksen: “Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika”. Usko on enemmän kuin vain empiirisiä tai historiallisia tosiasioita; se on kyky ymmärtää Kristuksen persoonan salaisuus kaikessa syvyydessään.

Kuitenkaan usko ei ole inhimillisen ponnistelun tai järkeilyn tulosta vaan Jumalan lahja: “Autuas olet sinä Simon, Joonan poika, Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.” Usko alkaa Jumalasta, joka avaa sydämensä meille ja kutsuu meidät jakamaan oman jumalallisen elämänsä. Usko ei ole yksinkertaisesti informaation antamista siitä, kuka Kristus on. Pikemminkin se on henkilökohtainen suhde Kristukseen, koko persoonamme antautumista, koko ymmärryksemme, tahtomme ja kaikkien tunteittemme luovuttamista itsensä ilmoittavalle Jumalalle. Siten Jeesuksen kysymys: “Kenen te sanotte minun olevan?” on lopulta haaste opetuslapsille tehdä henkilökohtainen ratkaisu suhteessa häneen. Usko Kristukseen ja hänen opetuslapsenaan oleminen kuuluvat lujasti yhteen.

Ja koska usko sisältää myös Mestarin seuraamisen, sen on tultava yhä vahvemmaksi, syvemmäksi ja kypsemmäksi, jotta se johtaisi yhä lähempään ja intensiivisempään suhteeseen Jeesuksen kanssa. Pietarin ja muiden opetuslasten oli myös kasvettava tällä tavalla, kunnes kohtaaminen Ylösnousseen kanssa avasi heidän silmänsä näkemään uskon täyteyden.

Rakkaat nuoret! Tänään Kristus kysyy teiltä sen saman kysymyksen, jonka hän kysyi apostoleiltakin: ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Vastatkaa hänelle auliisti ja rohkeasti, siten kuin oma nuori sydämenne kehottaa. Sanokaa hänelle: “Jeesus, minä tiedän, että sinä olet Jumalan Poika ja olet antanut elämäsi minun puolestani. Minä tahdon seurata sinua uskollisesti ja sanasi mukaan. Sinä tunnet minut ja sinä rakastat minua. Minä panen toivoni sinuun ja annan koko elämäni sinun haltuusi. Tahdon sinun olevan se voima, joka vahvistaa minua ja se ilo, joka ei koskaan lopu.”
Jeesus vastasi Pietarin tunnustukseen puhumalla kirkosta: “Minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni”. Mitä nämä sanat tarkoittavat? Jeesus rakentaa kirkon Pietarin uskolle, joka tunnustaa, että Kristus on Jumala.

Siten kirkko ei ole vain inhimillinen instituutio monien muiden lailla. Pikemminkin se on läheisesti liittynyt Jumalaan. Kristus itse sanoo sitä hänen kirkokseen. Kristusta ei voi erottaa kirkosta sen enempää kuin päätä ruumiista (vrt. 1 Kor. 12:12). Kirkko ei saa elämää itseltään vaan Herralta.

Rakkaat nuoret ystäväni! Antakaa minun Pietarin seuraajana kehottaa teitä vahvistamaan tätä uskoa, joka on välitetty meille apostolien ajasta lähtien. Tehkää Kristuksesta, Jumalan Pojasta, elämänne keskus. Mutta sallikaa minun myös muistuttaa teille, että Jeesuksen seuraaminen uskossa merkitsee vaeltamista hänen kanssaan kirkon yhteydessä. Me emme voi seurata Jeesusta omin neuvoin. Jokainen, joka tuntee halua tehdä sen omin päin tai lähestyä uskonelämää nykyään muodissa olevalla individualistisella tavalla, ottaa sen riskin, ettei koskaan todella kohtaa Jeesusta tai päätyy seuraamaan väärennettyä Jeesusta.

Uskominen tarkoittaa tuen saamista veljien ja sisarten uskosta, samoin kuin sinun oma uskosi on tukena muiden uskolle. Pyydän teitä, rakkaat ystävät, rakastamaan kirkkoa, joka synnytti teissä uskon ja joka auttoi teitä kasvamaan Kristuksen tuntemisessa ja joka johdatti teidät löytämään hänen rakkautensa kauneuden. Kristuksen ystävyydessä kasvaminen tarkoittaa välttämättä myös sen ymmärtämistä, kuinka tärkeää on iloiten osallistua oman seurakunnan, yhteisön tai liikkeen elämään sekä sunnuntain messuun, vastaanottaa säännöllisesti sovituksen sakramentti sekä harjoittaa omaa rukousta ja Jumalan sanan lukemista.

Jeesuksen ystävyys johtaa teidät myös todistamaan uskosta siellä missä olette, silloinkin kun se saa vastaansa torjuntaa tai välinpitämättömyyttä. Me emme voi olla yhteydessä Kristukseen ja olla kertomatta hänestä muille. Älkää pitäkö Jeesusta itsellänne! Jakakaa muillekin uskonne ilo. Maailma tarvitsee teidän uskonne todistusta, se todella tarvitsee Jumalaa. Luulen, että näin monien nuorten tuleminen tänne kaikkialta maailmasta ja läsnäolo täällä on ihmeellinen todistus sen Kristuksen käskyn hedelmällisyydestä, jonka hän antoi kirkolle: “Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15). Teillekin on annettu erityinen tehtävä olla Kristuksen opetuslapsia ja lähettiläitä monilla seuduilla ja monissa maissa, joissa on paljon nuoria, jotka etsivät jotakin suurempaa, ja koska heidän sydämensä kertoo heille, että on olemassa aidompia arvoja, he eivät suostu tyhjiin lupauksiin ja elämäntapaan, jossa ei ole tilaa Jumalalle.

Rakkaat nuoret! Rukoilen teidän puolestanne hartain sydämin. Puhun teistä Neitsyt Marialle ja pyydän häntä olemaan aina teidän apunanne äidillisillä esirukouksillaan ja opettamaan teille, kuinka pysytään uskollisina Jumalan sanalle. Pyydän teitä rukoilemaan paavin puolesta, jotta hän Pietarin seuraajana aina vahvistaisi veljiään ja sisariaan uskossa. Rukoilen, että kaikki kirkon jäsenet, sekä paimenet että uskovat, kasvaisivat lähemmäksi Herraa päivä päivältä. Kasvakaamme elämän pyhyydessä ja olkaamme sen totuuden tehokkaita todistajia, että Jeesus Kristus on todella Jumalan Poika, koko ihmiskunnan Vapahtaja ja elävä toivon lähde. Aamen.

Paavi Benedictus XVI

© LEV, 2011