Pyhän istuimen lehdistöosaston julkilausuma Kahdeksannesta Kiinan katolisten edustajien kokouksesta (Peking, 7.-9.12.2010)
1. Syvän surun vallassa Pyhä istuin pahoittelee, että 7.-9.12.2010 Pekingissä pidettiin Kahdeksas Kiinan katolisten edustajien kokous. Useita piispoja, pappeja, sääntökuntalaisia ja maallikoita velvoitettiin osallistumaan siihen. Tapa, jolla kokous pidettiin ja toteutettiin, ilmaisee tukahduttavaa suhtautumista uskonnonvapauteen, suhtautumista, jonka toivottiin jo jääneen menneisyyteen nyky-Kiinassa. Jatkuva halu hallita kansalaisten elämän hyvin henkilökohtaista osa-aluetta, nimittäin heidän omaatuntoaan, ja puuttua katolisen kirkon sisäisiin asioihin ei ole kunniaksi Kiinalle. Päinvastoin se näyttää ennemminkin olevan merkki pelosta ja heikkoudesta kuin voimasta, tinkimättömästä suvaitsemattomuudesta ennemmin kuin avoimuudesta vapautta ja todellista kunnioittamista kohtaan, joka koskee ihmisen arvokkuutta sekä valtiollisen ja uskonnollisen elämänpiirin oikeanlaista jakamista.
2. Useissa eri yhteyksissä Pyhä istuin oli tehnyt tiettäväksi, ennen kaikkea piispoille mutta myös kaikille uskoville, myös julkisesti, että heidän ei pitäisi osallistua kyseiseen tapahtumaan. Jokainen osallistuja tietää itse, missä määrin hän on osallistumisestaan vastuussa Jumalan ja kirkon edessä. Erityisesti piispojen mutta myös pappien on kunkin vastattava oman yhteisönsä odotuksiin. Ne seuraavat tarkoin omaa paimentaan; niillä on oikeus saada häneltä varmaa ohjausta uskossa ja moraalissa.
3. Tiedetään, että moni piispa ja pappi osallistui kokoukseen pakotettuna. Se on vakava ihmisoikeuksien, varsinkin uskonnon- ja omantunnonvapauden loukkaus, jonka Pyhä istuin tuomitsee. Lisäksi Pyhä istuin ilmaisee syvän arvostuksensa niitä kohtaan, jotka eri tavoin ovat todistaneet uskostaan rohkeasti. Se kutsuu myös muita rukoilemaan, harjoittamaan katumusta ja vahvistamaan teoillaan uudestaan tahtonsa seurata Kristusta rakkaudella, täydessä yhteydessä yleismaailmallisen kirkon kanssa.
4. Niitä, joiden sydämet ovat täynnä tyrmistystä ja syvää kärsimystä, jotka ihmittelevät, miten on mahdollista, että oma piispa tai omat papit ovat osallistuneet mainittuun kokoukseen, Pyhä istuin pyytää pysymään uskossa lujina ja kärsivällisinä. Se kehottaa heitä ottamaan huomioon sen painostuksen, joka on kohdannut monia heidän paimeniaan, ja rukoilemaan näiden puolesta. Se myös kehottaa heitä jatkamaan rohkeasti paimentensa tukemista niiden epäoikeudenmukaisten vaatimusten edessä, joita he kohtaavat hoitaessaan virkaansa.
5. Kokouksen aikana nimitettiin muun muassa niin sanotun piispainkokouksen ja Kiinan katolisen patrioottisen yhdistyksen johtajat. Näihin kahteen tahoon samoin kuin itse kokoukseen pätevät yhä ne sanat, jotka paavi Benedictus XVI kirjoitti vuonna 2007 Kirjeessä kirkolle Kiinassa (vrt. kohtia 7 ja 8).
Varsinkaan Apostolinen istuin ei voi tunnustaa piispainkokouksena nykyistä Kiinan katolisten piispojen kollegiota: ”maanalaiset” piispat, joita hallitus ei ole tunnustanut mutta jotka ovat yhteydessä paavin kanssa, eivät kuulu siihen; toisaalta siihen kuuluu piispoja, jotka ovat yhä laittomasti vihittyjä ja sen toimintaa säännellään säännöillä, joissa on katolisen opin kanssa yhteensovittamattomia osia. On erittäin valitettavaa, että kollegion puheenjohtajaksi on valittu laittomasti vihitty piispa.
Liittyen ilmoitettuun tavoitteeseen noudattaa riippumattomuuden, itsenäisyyden, itsehallinnon ja demokraattisen järjestyksen periaatteita kirkossa on lisäksi muistettava, että ne ovat ristiriidassa katolisen opin kanssa, joka varhaisten uskontunnustusten ajoista lähtien tunnustaa kirkon olevan ”yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen”. Siksi on myös valitettavaa, että laillisesti vihitty piispa on nimitetty Kiinan katolisen patrioottisen yhdistyksen puheenjohtajaksi.
6. Tämä ei ole se tie, jota kirkon on kuljettava tämän suuren ja arvokkaan kansakunnan keskuudessa. Vaikka tämä kansakunta herättää monilla eri aloilla maailmanlaajuista huomiota merkittävien saavutustensa ansiosta, sen on silti vaikea toteuttaa käytännössä vaatimuksia todellisesta uskonnonvapaudesta siitäkin huolimatta, että se perustuslaissaan tunnustaa kunnioittavansa tätä vapautta. Sen lisäksi kokouksen järjestäminen on tehnyt entistäkin vaikeammaksi saavuttaa sovintoa ”maanalaisten yhteisöjen” ja ”virallisten yhteisöjen” katolilaisten välillä. Tämä aiheuttaa syvän haavan ei vain Kiinassa toimivassa kirkossa vaan koko yleismaailmallisessa kirkossa.
7. Pyhä istuin pahoittelee syvästi, että edellä mainitun kokouksen järjestäminen samoin kuin viimeaikainen piispaksivihkiminen ilman välttämätöntä paavin mandaattia ovat yksipuolisesti vahingoittaneet sitä vuoropuhelun ja luottamuksen henkeä, joka on saavutettu suhteissa Kiinan kansantasavallan kanssa. Vakuuttaen omasta puolestaan tahtovansa jatkaa rehellistä vuoropuhelua Pyhä istuin tuntee velvollisuudekseen lausua, että mainittujen kaltaiset toimenpiteet ovat mahdottomia hyväksyä ja vihamielisiä ja että ne lisäksi herättävät uskovissa niin Kiinassa kuin muuallakin syvän luottamuspulan, kun juuri luottamusta tarvitaan, jotta voitaisiin voittaa vaikeudet ja rakentaa hyvää suhdetta kirkon kanssa yhteisen hyvän edistämiseksi.
8. Tapahtuneen valossa pyhän isän 1.12.2010 esittämä kutsu maailman kaikille katolilaisille rukoilla Kiinassa toimivan kirkon puolesta, joka käy läpi erityisen vaikeaa aikaa, on yhä varsin ajankohtainen.
17. joulukuuta 2010
