Pyhimykset

Kirkko kunnioittaa (dulia) – ei koskaan palvo (latria) – pyhiä ihmisiä heidän antamansa uskontodistuksen vuoksi varmana siitä, että Jumala on ottanut heidät luokseen taivaaseen, ja luottavasti uskoen, että hän kuuntelee heidän esirukouksiaan. Pyhien elämän tunteminen antaa kristityille lisäksi mahdollisuuden nähdä, miten pyhät ihmiset ovat lukemattomin eri tavoin onnistuneet seuraamaan Kristusta, ja omaksua tästä esimerkistä jotakin myös omaan elämäänsa, sillä jokainen ihminen on kutsuttu olemaan pyhä. Pyhät ovat samaan aikaan sekä esirukoilijoita että esimerkkejä.

Pyhien joukossa aivan erityisessä asemassa on tahrattomasti siinnyt pyhä Jumalanäiti Neitsyt Maria, jota kirkko kunnioittaa kaikkia muita pyhiä enemmän (hyperdulia). Vastaavasti pyhien joukosta nousee esiin vielä pyhä Joosef, Jeesus-lapsen kasvatti-isä ja Neitsyt Marian puoliso, jota kirkko kunnioittaa myös erityisellä hartaudella (protodulia).

Kirkon virallisesti pyhiksi tai autuaiksi julistamat pyhimykset on koottu niin sanottuun Roomalaiseen martyrologiumiin (Martyrologium Romanum), josta aina välillä otetaan uusia painoksia. Tärkeimmät pyhimykset ovat saaneet oman juhla- tai muistopäivänsä myös kirkon yleiseen liturgiseen kalenteriin, joka toimii pohjana paikallisille, hiippakuntakohtaisille liturgisille kalentereille. Niihin on sijoitettu myös paikallisesti kunnioitettuja pyhimyksiä. Helsingin hiippakunnan liturginen kalenteri löytyy täältä.

Autuas Neitsyt Maria

• —
• —

Pyhä Joosef

• —
• —

Muut pyhimykset

• Pyhä Jeesus-lapsen Teresa (Lisieux’n Teresa)