”Tänään vietämme myös oman tulevaisuutemme juhlaa”
Piispamme saarna Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlassa Stella Mariksessa 14.8.2010.
Rakkaat kristityt,
Kun paavi Pius XII vuonna 1950 julisti dogmin siitä, että Jumala on ottanut Neitsyt Marian ruumiineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen, niin paavi ei tuonut esiin mitään uutta. Hän antoi pikemminkin vain vahvistuksen kirkon opille, johon jo aina oli kirkossa uskottu. Paavi oli ennen dogmin julistamista tiedustellut laajalti sekä paimenten että myös maallikkojen mielipidettä ja vakaumusta ja saanut sitä kautta varmuuden koko kirkon yksimielisyydestä siitä, että Herran Äiti on Jumalan luona autuudessa.
Tätä uskoa vahvistaa myös kirkon pitkä ja yhtenäinen traditio. Sitä tukee se tosiseikka, ettei Neitsyt Marian hautaa kohtaan ole koskaan tunnettu juurikaan mielenkiintoa eikä sen sijainnista ole tietoa. Myöskään hänen ruumiinsa reliikkejä ei ole olemassa.
Lisäksi kirkon alkuajoista lähtien on pyydetty Jumalanäidin esirukouksia, mikä viittaa siihen, että on uskottu siihen, että hän on kokonaan Jumalan luona.
Tätä uskoa tunnustaa myös itäinen kristikunta. Monet tämänpäiväisen juhlan aihetta esittävät kuvat ja ikonit sekä idässä että lännessä todistavat Jumalan pelastavasta rakkaudesta – siitä että hän ottaa Ylösnousseen Poikansa Äidin taivaaseen. Mutta mitä tämän juhlapäivän vietto merkitsee meille, meidän elämällemme?
Taivaan kirkkaudessa nyt ikuisesti elävä Neitsyt Maria merkitsee meille ensinnä sitä, että meillä voi olla myös elävä suhde häneen. Me saamme pitää häntä jopa yhteisenä äitinämme, sillä ristiinnaulittu Herramme antoi oman äitinsä Marian äidiksi rakkaalle opetuslapselleen Johannekselle, joka ristin juurella seisten edustaa kaikkia Jeesusta seuraavia ja rakastavia opetuslapsia, siis meitä kristittyjä. Neitsyt Maria on äiti, jonka puoleen myös me ikään kuin hänen ottolapsinaan saamme rukouksessa kääntyä ja pyytää hänen esirukouksiaan.
Erityisen lähellä Mariaa ovat ne, jotka pelkäävät Jumalaa ja palvelevat häntä, pienet, nöyrät ja nälkäiset ihmiset, joita hän ylistää kiitosvirressään, Magnificatissa, autuaiksi. Hän rukoilee äidillisessä huolenpidossaan kaikkien niiden puolesta, jotka hädässään ja huolissaan kääntyvät hänen puoleensa.
Lukemattomien katolilaisten vakaumus ja kokemus todistavat, että pyhä Maria kuulee jokaisen hartaan pyynnön ja vastaa ja auttaa – joskus ihmeellisellä tavalla.
Toiseksi tämänpäiväinen juhla merkitsee meille sitä, että Maria näyttää meille suuntaa omalla esimerkillään. Neitsyt Maria on herkkä kuulemaan ja valmis myötätuntoisena auttamaan jokaista ahdistunutta ihmistä, koska hän itsekin elämässään sai kokea monia koettelemuksia ja kärsimyksiä. Hänen viimeinen suuri tuskansa oli seistä kuolevan Poikansa ristin juurella. Tuolloin, ja kaikissa elämänsä vaiheissa, hän kuitenkin luotti Jumalaan ja pysyi uskollisena kerran antamalleen lupaukselle: ”Minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle sanasi mukaan.”
Äitinä hän vaali Poikaansa ja kantoi huolta hänestä syntymästä ristille asti. Mutta hän sai kokea myös Poikansa Kristuksen nousseen kuolleista ja kuoltuaan itse hänet lopuksi otettiin taivaan kirkkauteen.
Maria on meille suurena esikuvana. Sillä samoin kuin Marian, meidänkin tulee kuulla Jumalan kutsua omassa elämässämme ja myöntyä Jumalan meille antamalle tehtävälle ja elää sen mukaisesti, uskollisesti ja kestävästi – mitä elämässä tapahtuneekin. Ja näin meillekin – kuten Marialle – elämän lopussa Jumalan rakkauden tähden avautuu taivas, jossa meillä on ykseys Jumalan ja kaikkien pyhien kanssa.
Tämänpäiväinen juhla osoittaa meille, että ikuinen päämäärä voidaan saavuttaa. Sillä Neitsyt Maria, tuo konkreettinen ihminen, kaikista kunnianimistään huolimatta yksi meistä, on jo saavuttanut sen. Marian kohdalla on täyttynyt jo se, mitä tarkoitamme uskolla ylösnousemukseen.
Apostoli Paavali luonnehtii tuota uskoa seuraavasti: ”Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.” (1 Kor. 15:20-22)
Näin Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhla merkitsee meille ennen muuta sitä, että vietämme silloin myös oman tulevaisuutemme juhlaa. Me ihmiset, jotka koostumme ruumiista ja sielusta, saamme jo nyt viettää omaa ikuisuuttamme. Aamen.
+ Teemu Sippo SCJ
Helsingin piispa
Saarna hiippakuntajuhlassa Stella Mariksessa 14.8.2010.
