Täytyykö neitsyiden olla neitsyitä?

Sääntökuntien ja apostolisen yhteisöelämän kongregaatio julkaisi heinäkuun alussa asiakirjan ”Ecclesiae Sponsae imago” (Kirkon, morsiamen kuva), joka käsitteli Jumalalle vihittyjen neitsyiden säätyä: sen historiaa, raamatullisia perusteita, suhdetta paikalliskirkkoon ja yleismaailmalliseen kirkkoon, kutsumusta ja koulutusta.

Jumalalle vihittyjen neitsyiden sääty on elpynyt ja kiinnostus sitä kohtaan lisääntynyt, joten ohje piispoille oli tarpeen. Maallistenkin tiedotusvälineiden kiinnostuksen herätti yhdysvaltalaisen vihittyjä neitsyitä (ei kuitenkaan kaikkia heistä) edustavan järjestön kannanotto, jossa ilmaistiin pettymys siitä, että asiakirja näyttäisi sanovan, että ruumiillinen neitsyys ei olisi olennainen edellytys neitsyeksi vihkimiselle.

Asiakirjan kohta 88 kuuluu vapaasti käännettynä: ”Tässä kontekstissa on pidettävä mielessä, että kutsu todistaa kirkon neitseellisestä, aviollisesta ja hedelmällisestä rakkaudesta Kristukseen ei ole kutistettavissa fyysisen koskemattomuuden symboliin. Siten se, että on pitänyt ruumiinsa täydellisessä pidättyvyydessä tai harjoittanut esimerkillisesti siveyden hyvettä – mikä on hyvin tärkeää kutsumuksen erottamisen kannalta – ei ole olennainen edellytys, jonka puuttuessa konsekraatioon hyväksyminen ei ole mahdollista.”

Ehkä hiukan epäselvästi muotoiltu kohta herätti spekulointia (tarkoitetaanko esimerkiksi tapauksia, joissa on tullut raiskatuksi). Eräs kanonisen lain asiantuntija (itsekin Jumalalle vihitty neitsyt), korosti, että olisi luettava koko asiakirja kontekstissaan; se ei sano, että ei-neitsyet voivat olla neitsyitä, vaan tapauksissa, joissa kysymys on ajankohtainen, se ”kulkee naisten rinnalla” kutsumuksen tutkimiseksi tarkemmin. Ei ole kyseessä jyrkkä jakolinja, joka sulkisi naisia pois tästä kutsumuksesta.

KATT/VIS/CNA/Catholic Herald