Vastaus avoimeen kirjeeseen Stella Mariksesta

Hyvät Helsingin katolisen hiippakunnan jäsenet!

Olen aidosti kiitollinen siitä huomiosta, jota hiippakuntamme jäsenet osoittavat paikalliskirkkomme kokonaisvaltaista kehittämistä kohtaan ja pyrin aina kuuntelemaan tarkkaavaisesti niitä huolia, joita tästä kehittämisestä, niin kuin mistä tahansa muutoksesta, seuraa. Haluaisin seuraavassa lyhyesti vastata joihinkin väitteisiin, joita perjantaina 17.11.2017 esitettiin avoimessa kirjeessä Stella Marista koskevista päätöksistä ja niiden perusteluista.

Stella Mariksen rakennuskannan ongelmista on tiedetty jo pitkään. Rakennuksia on korjattu ja kunnostettu ja monia yksityiskohtia on uudistettu jatkuvasti. Kuitenkin on käynyt ilmi, että tätä toimintatapaa ei voi jatkaa loputtomiin. Rakennuksia on tutkittu perustavampien remonttien ja uusimisten suunnittelemista ja toteuttamista varten eri yritysten toimesta, ja näissä tutkimuksissa, joista on kertynyt satoja sivuja raportteja ja lausuntoja, on kerta toisensa jälkeen jouduttu toteamaan, että rakennuksissa on pahoja ilma-, kosteus-, home- ja asbestiongelmia – nämä viimeksi mainitut tietysti vain, jos rakenteita aletaan korjata tai purkaa.

Pyydettyjen uusien arvioiden ja aikaisempien tietojen perusteella ja hiippakunnan kokonaisetua silmällä pitäen olen keskustellut hiippakunnan leirikeskusta Stella Marista koskevista ratkaisuista kaikissa mahdollisissa hiippakunnallisissa elimissä: talousneuvostossa, jonka kanta on ollut, että koko paikka on myytävä, piispanneuvostossa, pappienneuvostossa kaikkien pappien kanssa suuressa yhteisymmärryksessä, neuvonantajakollegiossa, jonka kanta on yksimielinen, sekä vielä pastoraalineuvostossa ja Stella Mariksen väen kanssa. Ratkaisuja varten myös yleisvikaari ja hiippakunnan ekonomi ovat vierailleet paikan päällä monia kertoja ja tavanneet asiantuntijoita.

Uusimman tutkimustiedon mukaan (Suomen Projektori Oy, 16.11.2017) rakennusten tilanne on seuraavanlainen:

• alatalo (leiritalo): voimakas hajuhaitta – emme suosittele tilojen käyttöä
• leirikappeli: voimakas kosteusrasitus – emme suosittele tilojen käyttöä ennen lisätutkimuksia
• päärakennus: selkeä hajuhaitta, havaittua mikrobikasvustoa – emme suosittele tilojen käyttöä
• ylätalo (keltainen talo): selkeä hajuhaitta, merkittäviä kosteusvaurioita ja mikrobikasvustoa – emme suosittele tilojen käyttöä

Vain saunarakennuksen ja erillisen asuinrakennuksen osalta selviä ongelmia ei havaittu. Niissäkin suositellaan lisätutkimuksia. Tarkempia laboratoriotutkimusten tuloksia saataneen marras-joulukuun vaihteessa. Mikään toistaiseksi saatu uusi tieto ei anna erityistä syytä muuttaa olemassaolevia suunnitelmia hiippakunnan keskusta koskevista jatkotoimista eli purkupäätöstä (ensin päätalo ja keltainen talo, sitten kappeli ja alatalo, sitten mahdolliset muut kohteet).

On tärkeää ymmärtää, että tutkimuksia suorittava taho ei päätä tilojen käytöstä tai käyttökiellosta. Hiippakunnan omaisuuden kohdalla siitä päättää hiippakunnan piispa. Viranomaisten käyttökielto tarkoittaisi sitä, että viranomainen olisi vaatinut tiloja suljettaviksi sen johdosta, että tilojen haltija olisi laiminlyönyt oman tehtävänsä. On selvää, että juuri Stella Mariksen rakennusten käyttäjien terveyteen liittyvät vastuukysymykset ovat osaltaan vaikuttaneet tehtyihin päätöksiin.

On totta, että matkan varrella tiedottaminen Stella Mariksen rakennuskannan tilasta ja päätöksistä olisi voinut olla parempaa ja avoimempaa, vaikka mitään ei ole erityisesti pidettykään salassa. Kerta toisensa jälkeen on vastattu kysymyksiin, joita on esitetty. On myös tärkeää huomata, että Stella Mariksen kehittämisen ja ongelmien ratkaisemisen eteen on tehty aivan poikkeuksellisen paljon työtä, niin hiippakunnan kuuriassa kuin laajemminkin hiippakunnassa. Tästä haluan jo nyt lausua kiitokseni erityisesti yleisvikaarillemme isä Raimo Goyarrolalle ja ekonomillemme Peter Kuroselle sekä Stella Mariksen emännälle Maane Hänniselle ja hänen miehelleen Kari Hänniselle.

Koska avoimessa kirjeessä esitettiin joidenkin päätösten osalta tulkintoja, jotka eivät välttämättä anna aivan oikeaa kuvaa todellisuudesta, otan esille vielä joitakin seikkoja, jotka ilmeisesti kaipaavat selvennystä.

• Hiippakunnan keskusta Stella Marista ei ole lopullisesti lakkautettu, vaan sen toiminta on tauolla, kunnes siellä on jälleen rakennuksia, joita on turvallista käyttää. Hiippakunnalla ei siis ole mitään aikomusta luopua Stella Mariksesta. Leirien pitäminen Stella Mariksessa on toistaiseksi mahdotonta, mutta tilanne ei ole aivan vieras, sillä jo nyt osa seurakunnista pitää leirejä seurakunnan lapsille ja muille ryhmille muissa leirikeskuksissa, joista maassamme on ylitarjontaa. Varsinaista muuta toimintaa Stella Maris -keskuksessa ei talviaikaan juurikaan ole joitakin retrettejä ja viikonloppuja lukuunottamatta. Ne pystytään järjestämään muualla ilman erityisen suuria kustannusvaikutuksia.
• Ainakin osa Stella Mariksen moniongelmaisista rakennuksista täytyy purkaa, koska niitä ei voi enää käyttää ja koska niiden peruskorjaaminen tulisi purkamiseen verrattuna kalliiksi (asbesti ja muut ongelmajätteet on kummassakin tapauksessa hävitettävä) ja olisi hidasta (tämän ajan paikka joutuu todennäköisesti olemaan suljettuna). Tästä vallitsee asiantuntijoiden keskuudessa varsin suuri yksimielisyys. Tällä tavalla toimiminen haittaisi myös Stella Mariksen mahdollista myöhempää kehittämistä ja uudelleenrakentamista. Purkukustannukset ovat saatujen tarjousten perusteella noin 240000 euroa. Kalleimmillaankin arvio on ollut alle 300000 euroa. Suomen hankintalain takia projekti on vielä kilpailutettava, mikä todennäköisesti laskee hintaa.
• Keskukseen viime aikoina tehdyistä investoinneista monet ovat sellaisia, jotka ovat täysin hyödynnettävissä myös tulevissa rakennusratkaisuissa, mitä ne sitten ovatkaan. Tämä koskee esimerkiksi hankittua maalämpölaitteistoa. Purkamisen jälkeiset ylläpitokustannukset ovat todella pienet verrattuna nykyisiin toimintakuluihin (n. 90000 euroa) ja tuloihin (alle 20000 euroa). Jäljelle jäävän kiinteistöveron määrä on alle 4000 euroa vuodessa. On myös muistettava, että suuriin hankkeisiin hiippakunnassa voidaan ryhtyä käytännössä vain yhteisymmärryksessä saksalaisten avustusjärjestöjen kanssa. Stella Mariksen tapauksessa valittu toimintatapa on juuri sen suuntainen, mitä Bonifatiuswerkin tänä kesänä Suomessa käynyt edustaja piti suositeltavana.
• Päätöksiä Stella Mariksen tulevista rakennuksista ja niiden valmistumisesta ei ole tehty. Vaihtoehtoja etsitään ja tutkitaan tulevaisuutta varten, mutta jo nyt on selvää, ettei mikään arvio ole lähelläkään 10 miljoonaa euroa. Kallein esitys toistaiseksi on ollut hintaluokkaa 7 miljoonaa euroa, mutta sekin todettiin aivan liian kalliiksi. Realistisempi arvio lienee 4-5 miljoonan luokkaa, ja sekin saattaa kilpailutuksen seurauksena vielä laskea. Edelleen: mitään päätöksiä tulevaisuuden rakentamisesta ei ole tehty eikä voidakaan tehdä, ennen kuin on tietoa rahoituslähteistä.

Rakkaat hiippakuntalaiset, luotan vilpittömästi siihen, että ymmärrätte, ettei päätöksiä Stella Mariksesta ole tehty harkitsematta vakavasti ja ottamatta huomioon kaikkia vaihtoehtoja. Joskus on kuitenkin oltava nöyrä tosiasioiden edessä. Tiedän, että monia Stella Mariksen ystäviä ja tästä hiippakunnan keskuksesta viime vuosina paljon hengellistä apua saaneita tämä tilanne surettaa ja että he voivat kokea joutuneensa jotenkin väärin kohdelluiksi. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Meidän on vain oltava kärsivällisiä ja luotettava siihen, erityisesti Neitsyt Marian, meren tähden, puoltorukouksiin turvaten, että tämä vaikea aika lopulta päättyy ja voimme jonakin päivänä mahdollisimman pian palata uudistuneeseen Stella Marikseen ja nauttia sen hengellisestä tarjonnasta. Pyydän siksi kaikkia hiippakuntalaisia jo nyt siirtämään katseensa tulevaisuuteen ja vahvistamaan toimillaan hiippakunnan yhtenäisyyttä.

Joensuussa 18.11.2017

+ Teemu Sippo SCJ

Helsingin piispa