PYHÄN PÄÄSIÄISYÖN VIGILIA – VUOSI A

HERRAN YLÖSNOUSEMUKSEN PÄÄSIÄISSUNNUNTAI

PYHÄN PÄÄSIÄISYÖN VIGILIA – VUOSI A

Pääsiäisvigiliaan kuuluu yhdeksän lukukappaletta: seitsemän Vanhasta testamentista ja kaksi Uudesta testamentista. Jos pastoraaliset syyt niin vaativat, lukukappaleiden määrää voidaan vähentää. Vanhasta testamentista on kuitenkin luettava vähintään kolme ja vaikeimmissakin tapauksissa vähintään kaksi lukukappaletta ennen epistolaa ja evankeliumia. Koskaan ei saa jättää pois kolmatta lukukappaletta, joka kertoo Punaisen meren ylityksestä (2. Moos. 14:15-15:1).

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Moos. 1:1-2:2)
Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

Jumala sanoi: ”Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan.” Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.

Jumala sanoi: ”Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin.” Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumala sanoi: ”Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä.” Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

Jumala sanoi: ”Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle.” Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.

Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla.” Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. Hän siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.” Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.

Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.” Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Tai lyhyempi muoto:
(1. Moos. 1:1, 26-31a)
Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 104:1-2a, 5-6, 10+12, 13-14, 24+35c. – vrt. 30)

Kertosäe:
Lähetä Henkesi, Herra,
ja uudista maan kasvot.

Ylistä Herraa, minun sieluni!
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
valo ympäröi sinut kuin viitta. Kertosäe

Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan,
ja vedet lepäsivät vuorten yllä. Kertosäe

Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut
ja visertävät lehvissä vesien partailla. Kertosäe

Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten
ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta. Kertosäe

Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Ylistä Herraa, minun sieluni! Kertosäe

Tai:
Vuoropsalmi
(Ps. 33:4-5, 6-7, 12-13, 20+22. – 5b)

Kertosäe:
Maa on täynnä Herran armoa.

Herran sana on tosi ja varma.
Hän on uskollinen ja osoittaa sen teoissaan.
Hän rakastaa oikeutta ja vanhurskautta,
maa on täynnä Herran armoa. Kertosäe

Herra on sanallaan luonut taivaat,
suunsa henkäyksellä tähtien joukot.
Kuin leiliin hän on koonnut merien vedet
ja varastoihinsa syvyyden virrat. Kertosäe

Onnellinen se kansa, jonka Jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on valinnut perinnöksi itselleen.
Taivaastaan Herra katsoo meitä,
hän näkee kaikki ihmislapset. Kertosäe

Meidän sielumme odottaa Herraa,
hän on meidän apumme ja kilpemme.
Herra, tulkoon armosi meidän yllemme,
niin kuin me panemme toivomme sinuun. Kertosäe

TOINEN LUKUKAPPALE
(1. Moos. 22:1-18)
Patriarkkamme Abrahamin uhri.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.” Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä. Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa. Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Ja Abraham sanoi: ”Niin, poikani?” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.

Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Herran enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta edes ainoaa poikaasi.” Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Abraham antoi sille paikalle nimeksi ”Herra katsoo”. Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan ”Herrankatsomavuoresta”.

Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. Sinun jälkeläisissäsi tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Tai lyhyempi muoto:
(1. Moos. 22:1-2, 9a, 10-13, 15-18)
Patriarkkamme Abrahamin uhri.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.” Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Herran enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta edes ainoaa poikaasi.” Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.

Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. Sinun jälkeläisissäsi tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 16:5+8, 9-10, 11. – 1)

Kertosäe:
Jumala, pidä minusta huoli,
sinuun minä turvaan.

Herra, sinä olet minun perintöosani ja maljani,
sinun kädessäsi on minun arpani.
Minä pidän aina edessäni Herran.
Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. Kertosäe

Minun sydämeni iloitsee, sieluni riemuitsee,
minun ruumiini lepää turvassa.
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,
et anna pyhäsi nähdä kuolemaa. Kertosäe

Sinä osoitat minulle elämän tien,
sinun kasvojesi edessä on ehtymätön ilo,
sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. Kertosäe

KOLMAS LUKUKAPPALE
(2. Moos. 14:15-15:1)
Israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin.

Luemme Toisesta Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi sinä huudat minua avuksi? Käske israelilaisten lähteä liikkeelle. Kohota sauvasi, ojenna kätesi merta kohti ja halkaise sen vedet, niin israelilaiset voivat kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin. Minä kovetan egyptiläisten sydämet, niin että he lähtevät teidän peräänne. Ja se, mitä tapahtuu faraolle ja koko hänen sotajoukolleen, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille, todistaa minun suuruuttani. Kun minun suuruuteni näkyy siinä, mitä faraolle, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille tapahtuu, silloin egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra.”

Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen, niin että se tuli egyptiläisten ja Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön. Kumpikaan puoli ei voinut koko yönä lähestyä toistaan.

Sitten Mooses kohotti kätensä merta kohti, ja Herra pani meren väistymään syrjään nostamalla ankaran itätuulen, joka puhalsi koko yön. Näin hän muutti meren kuivaksi maaksi. Vedet jakautuivat kahtia, ja kun israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, vedet olivat muurina kummallakin puolen. Egyptiläiset lähtivät takaa-ajoon, ja faraon kaikki hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen seurasivat israelilaisten perässä keskelle merta. Mutta aamuyöstä Herra katsoi tuli- ja pilvipatsaasta egyptiläisiin päin ja saattoi heidän joukkonsa sekasortoon. Hän antoi heidän vaunujensa pyörien juuttua kiinni, niin että ajaminen kävi vaikeaksi. Silloin egyptiläiset sanoivat: ”Meidän on lähdettävä pakoon! Herra sotii israelilaisten puolella meitä vastaan!”

Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi merta kohti, niin vedet palaavat egyptiläisten, heidän sotavaunujensa ja heidän vaunumiestensä päälle.” Mooses ojensi kätensä merta kohti, ja aamunkoitteessa meri palasi entiselle paikalleen. Se tuli pakenevia egyptiläisiä vastaan, ja Herra pyyhkäisi heidät meren aaltojen sekaan. Vedet palasivat ja peittivät vaunut ajajineen, faraon koko sotajoukon, joka oli seurannut israelilaisia mereen, eikä heistä jäänyt henkiin ainoatakaan. Mutta israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, ja vedet olivat muurina heidän kummallakin puolellaan.

Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin Egyptin käsistä, ja israelilaiset saivat nähdä egyptiläisten makaavan kuolleina meren rannalla. Ja kun israelilaiset näkivät, miten Herran käsi oli lyönyt Egyptin, he pelkäsivät Herraa ja uskoivat häneen ja hänen palvelijaansa Moosekseen.

Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän ylistyslaulun:

Vuoropsalmi
(2. Moos. 15:1-2, 3-4, 5-6, 17-18. – 1a)

Kertosäe:
Laulakaamme ylistystä Herralle,
hän on mahtava ja suuri.

Minä laulan ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri:
hevoset ja miehet hän mereen suisti!
Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut.
Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän,
minun isieni Jumala, hänen kunniaansa minä laulan. Kertosäe

Herra on soturi, Herra on hänen nimensä.
Faraon vaunut ja sotajoukot hän syöksi mereen,
vaunusoturien valiot hukkuivat Kaislamereen. Kertosäe

Syvyydet peittivät heidät, he painuivat pohjaan kuin kivi.
Sinun oikea kätesi, Herra, ihmeellinen voimassaan,
sinun oikea kätesi, Herra, musertaa vihollisen. Kertosäe

Sinä viet heidät perille, annat heidän juurtua omaan maahasi,
vuorelle, jolle teit asumuksesi, Herra,
sinun pyhäkköösi, jonka kätesi ovat perustaneet.
Herra on kuningas aina ja ikuisesti! Kertosäe

NELJÄS LUKUKAPPALE
(Jes. 54:5-14)
Herra, sinun lunastajasi, armahtaa sinua,
hänen uskollisuutensa on ikuinen.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Nyt sinun aviomiehesi on hän, joka sinut loi – Herra Sebaot on hänen nimensä – ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä – häntä kutsutaan koko maanpiirin Jumalaksi. Nyt Herra kutsuu sinua, hylättyä vaimoa, joka on toivonsa menettänyt. ”Kuka voisi hylätä nuoruutensa vaimon”, sanoo sinun Jumalasi.

”Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin. Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen”, sanoo Herra, sinun lunastajasi.

”Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju”, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Sinä onneton, myrskyn piiskaama, sinä jota kukaan ei lohduta! Malakiitilla minä peitän sinun seinäsi, minä lasken sinun perustuksesi safiireista, rubiineilla minä päällystän sinun muuriesi harjat, sinun porttisi minä rakennan vuorikristallista ja jalokivistä koko sinun ympärysmuurisi.

Herra itse on opettava sinun poikiasi, runsas on lastesi onni ja rauha. Kun oikeus on sinun perustuksesi, sinä kestät. Olet kaukana sorrosta, sen uhka ei enää sinuun yllä, olet vapautunut pelosta, ei se enää sinuun pysty.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 30:2+4, 5-6, 11-12a+13b. – 2a)

Kertosäe:
Minä ylistän sinua, Herra.
Sinä nostit minut syvyyksistä.

Minä ylistän sinua, Herra.
Sinä nostit minut syvyyksistä,
et jättänyt minua vihollisteni pilkattavaksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.
Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut
takaisin elämään. Kertosäe

Laulakaa Herralle, te hänen pyhänsä,
ylistäkää hänen pyhyytensä muistoa!
Hänen vihansa kestää vain hetken,
hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo. Kertosäe

Herra, kuule minua ja ole minulle armollinen!
Herra, ole sinä minun auttajani!
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina. Kertosäe

VIIDES LUKUKAPPALE
(Jes. 55:1-11)
Tulkaa minun luokseni, niin te saatte elää!
Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Näin sanoo Herra: ”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.

Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille. Hänet minä otin todistajaksi kansoille, tein hänestä kansakuntien käskijän ja hallitsijan. Sinä olet kutsuva tänne kansan, jota et tunne, ja kansa, joka ei sinusta tiennyt, rientää luoksesi Herran, sinun Jumalasi, takia ja Israelin Pyhän tähden. Hän korottaa sinut kunniaan.”

Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.

”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni”, sanoo Herra. ”Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Jes. 12:2-3, 4bcd, 5-6. – 3)

Kertosäe:
Te saatte riemuiten ammentaa vettä
pelastuksen lähteistä.

Jumala on minun pelastajani.
Minä luotan häneen, en pelkää,
sillä Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut.
Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Kertosäe

Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa!
Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa,
julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen. Kertosäe

Laulakaa ylistystä Herralle, valtaisat ovat hänen tekonsa!
Levitköön tieto niistä yli maanpiirin.
Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat!
Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne. Kertosäe

KUUDES LUKUKAPPALE
(Bar. 3:9-15, 3:32-4:4)
Kulje Herran valossa.

Luemme profeetta Barukin kirjasta.

Israel, kuuntele käskyjä, jotka antavat elämän, pidä korvasi auki, jotta ymmärtäisit. Mikä sinun on, Israel? Miksi elät vihollismaassa, miksi vanhenet vieraassa maassa ja yhä saastut kuolleiden keskellä? Miksi sinut luetaan niihin, jotka ovat tuonelan omat? Sinä hylkäsit viisauden lähteen. Jos olisit kulkenut Jumalan tietä, saisit elää rauhassa ikuisesti. Opi jo, missä viisaus on, missä ovat voima ja ymmärrys. Kun sen opit, tiedät myös, missä ovat elämä ja pitkä ikä, missä ovat silmien valo ja rauha. Kuka on löytänyt viisauden asuinsijan, kuka on päässyt sen aarrekammioihin?

Vain hän, joka tietää kaiken, tuntee sen, vain hän on ymmärryksellään sen tavoittanut, hän joka muovasi maan ikiajoiksi ja täytti sen nelijalkaisilla eläimillä. Hän lähettää valon, ja se lähtee matkaan, hän kutsuu sitä, ja vavisten se tottelee. Tähdet loistavat taivaalla ja hoitavat riemuiten vartiotyötään. Hän kutsuu niitä, ja ne sanovat: ”Tässä olemme!” Iloiten ne loistavat luojalleen. Hän on meidän Jumalamme, kukaan muu ei ole hänen vertaisensa. Hän tuntee viisauden tien, hän avasi sen palvelijalleen Jaakobille, Israelille, jota hän rakasti. Tämän jälkeen viisaus ilmaantui maan päälle ja eli ihmisten keskuudessa.

Viisaus on Jumalan käskyjen kirja, laki, joka on voimassa ikuisesti. Kaikki, jotka seuraavat viisautta, saavat elää, mutta ne, jotka sen hylkäävät, ovat kuoleman omat. Käänny, Jaakob, tartu viisauteen, kulje kohti valoa, joka siitä loistaa. Älä anna toiselle kunniaasi, älä kalleintasi vieraalle kansalle. Hyvä on meidän osamme, Israel, sillä me tiedämme, mitä Jumala tahtoo.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 19:8, 9, 10, 11. – Joh. 6:68c)

Kertosäe:
Herra, sinulla on ikuisen elämän sanat.

Herra on antanut täydellisen lain,
se virvoittaa mielen.
Herran ohjeet ovat luotettavat,
ne neuvovat taitamatonta. Kertosäe

Herran käskyt ovat oikeat,
ne ilahduttavat sydämen.
Herran määräykset ovat kirkkaat,
ne avaavat silmäni näkemään. Kertosäe

Herran pelko on puhdas,
se pysyy iäti.
Herran säädökset ovat lujat,
ne ovat oikeita kaikki. Kertosäe

Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta,
kalliimmat kuin kullan paljous,
makeammat kuin mesi,
maistuvammat mehiläisen hunajaa. Kertosäe

SEITSEMÄS LUKUKAPPALE
(Hes. 36:16-17a, 18-28)
Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä
ja annan teille uuden sydämen.

Luemme profeetta Hesekielin kirjasta.

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihminen! Kun israelilaiset asuivat omassa maassaan, he saastuttivat sen teoillaan ja toimillaan. Minä syöksin vihani heidän ylleen, koska he olivat tahranneet maan veriteoillaan ja saastuttaneet sen epäjumalillaan. Minä karkotin heidät toisten kansojen sekaan, ja he hajaantuivat moniin maihin. Minä tuomitsin heidät sen mukaisesti kuin heidän tekonsa ja toimensa ansaitsivat. Mutta minkä kansojen keskelle joutuivatkin, he tahrasivat minun pyhän nimeni, sillä heistä sanottiin: ’Nämä ovat Herran kansaa, mutta heidän on täytynyt lähteä maastaan.’ Minä olin murheellinen, koska israelilaiset tahrasivat pyhän nimeni, minkä kansojen keskelle joutuivatkin.

Sen tähden sano Israelin kansalle: Näin sanoo Herra Jumala: En minä teidän tähtenne, israelilaiset, tee sitä minkä teen. Minä teen sen pyhän nimeni tähden, jonka te olette tahranneet, minkä kansojen keskelle olettekin joutuneet. Minä osoitan, miten pyhä on suuri nimeni, vaikka se on tahrattu kansojen keskuudessa – te olette tahranneet sen kansojen keskellä. Kansat tulevat tietämään, että minä olen Herra – näin sanoo Herra Jumala – kun minä siinä, mitä teille teen, osoitan pyhyyteni niiden nähden.

Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 42:3, 5bcd, 43:3, 4. – 42:2)

Kertosäe:
Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa,
niin minun sieluni janoaa sinua, Jumala.

Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.
Milloin saan tulla Jumalan kasvojen eteen? Kertosäe

Minä kuljin juhlasaatossa,
astuin Jumalan huoneeseen ilon ja kiitoksen kaikuessa,
juhlakansan suuressa joukossa. Kertosäe

Lähetä valosi ja totuutesi!
Ne johdattakoot minua,
ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi. Kertosäe

Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen,
sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,
Jumala, minun Jumalani! Kertosäe

Tai, jos vietetään kastetta:
(Jes. 12:2-3, 4bcd, 5-6. – 3)

Kertosäe:
Te saatte riemuiten ammentaa vettä
pelastuksen lähteistä.

Jumala on minun pelastajani.
Minä luotan häneen, en pelkää,
sillä Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut.
Te saatte riemuiten ammentaa vettä
pelastuksen lähteistä. Kertosäe

Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa!
Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa,
julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen. Kertosäe

Laulakaa ylistystä Herralle, valtaisat ovat hänen tekonsa!
Levitköön tieto niistä yli maanpiirin.
Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat!
Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne. Kertosäe

Tai:
(Ps. 51:12-13, 14-15, 18-19. – 12a)

Kertosäe:
Jumala, luo minuun puhdas sydän.

Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä,
älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Kertosäe

Anna minulle jälleen pelastuksen riemu
ja suo minun iloiten sinua seurata,
niin opetan tiesi sinusta luopuneille,
ja he palaavat sinun luoksesi. Kertosäe

Jos toisin sinulle teurasuhrin, se ei sinua miellytä,
polttouhriakaan et huoli.
Murtunut mieli on minun uhrini,
särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala. Kertosäe

EPISTOLA
(Room. 6:3-11)
Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille.

Veljet, meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin kasteen kautta kuolemaan, jotta niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.

Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 118:1-2, 16-17, 22-23)

Kertosäe:
Halleluja, halleluja, halleluja.

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Israelin kansa:
iäti kestää hänen armonsa. Kertosäe

Herran oikea käsi on meidän yllämme.
Herran oikea käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista. Kertosäe

Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Kertosäe

EVANKELIUMI
(Matt. 28:1-10)
Hän on noussut kuolleista ja menee teidän edellänne Galileaan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.

Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.” Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.