PÄÄSIÄISEN 2. SUNNUNTAI ELI JUMALAN LAUPEUDEN SUNNUNTAI – VUOSI A
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Ap.t. 2:42-47)
Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä.
Luemme Apostolien teoista.
Veljet kuuntelivat ja noudattivat uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä
Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 118:2-4, 13-15b, 22-24. – 1)
Kertosäe:
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Tai:
Halleluja.
Julista, sinä Israelin kansa: iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Aaronin suku: iäti kestää hänen armonsa.
Julistakaa, te Herran palvelijat: iäti kestää hänen armonsa. Kertosäe
He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni.
Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut.
Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa,
riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran oikea käsi on voimallinen! Kertosäe
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä! Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(1. Piet. 1:3-9)
Hän on synnyttänyt meidät elävään toivoon
herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista.
Luemme apostoli Pietarin ensimmäisestä kirjeestä.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja
(Joh. 20:29)
Halleluja. Halleluja.
Sinä uskot, Tuomas, koska sait nähdä minut, sanoo Herra.
Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Joh. 20:19-31)
Kahdeksan päivän kuluttua Jeesus tuli.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Viikon ensimmäisenä päivänä opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.