11. VIIKON KESKIVIIKKO VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Kun. 2:1, 6-14)
Tuliset vaunut ilmestyivät, ja Elia nousi taivaaseen.
Luemme Toisesta kuninkaiden kirjasta.
Sinä päivänä, jona Herra oli nostava Elian tuulenpyörteessä taivaaseen, Elia ja Elisa olivat lähdössä Gilgalista. Kun he tulivat Jerikoon, Elia sanoi Elisalle: ”Jää sinä tänne. Herra tahtoo minun menevän Jordanille.” Mutta hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en sinua jätä.” He jatkoivat yhdessä matkaansa, ja viisikymmentä profeetanoppilasta lähti heidän jälkeensä. Kun he tulivat Jordanin rantaan, profeetanoppilaat pysähtyivät jonkin matkan päähän. Elia otti viittansa, kietaisi sen kokoon ja löi sillä vettä. Vesi jakautui kahtia, ja he kulkivat yhdessä joen yli kuivaa maata pitkin. Kun he olivat ylittämässä jokea, Elia sanoi Elisalle: ”Mitä haluaisit minun tekevän hyväksesi ennen kuin minut otetaan pois luotasi?” Elisa vastasi: ”Kunpa saisin henkesi voimasta esikoisen osuuden!” ”Etpä vähää pyydä”, sanoi Elia. ”Mutta täyttyköön pyyntösi, jos näet, kuinka minut otetaan luotasi. Jollet sitä näe, pyyntösi ei toteudu.”
Kun he kulkivat ja puhelivat keskenään, siihen ilmestyi yhtäkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset. Ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulenpyörteessä taivaaseen. Kun Elisa näki tämän, hän huusi: ”Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!” Elisa ei enää nähnyt Eliaa, ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahtia. Hän otti maasta viitan, joka oli pudonnut Elian harteilta, ja lähti takaisin. Jordanin rantaan saavuttuaan hän otti Elian harteilta pudonneen viitan, löi sillä vettä ja huusi: ”Herra, Elian Jumala! Missä sinä olet?” Hän löi vettä Elian tavoin, ja se jakautui kahtia, niin että hän pääsi kulkemaan joen yli.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 31:20, 21, 24. – 25)
Kertosäe:
Rohkaiskaa sydämenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!
Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi!
Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät.
Kaikkien nähden sinä annat apusi
niille, jotka turvautuvat sinuun. Kertosäe
Sinä kätket heidät kasvojesi suojaan,
otat heidät turvaan majaasi.
Sinne eivät ulotu ihmisten juonet,
eivät syyttävät puheet. Kertosäe
Rakastakaa Herraa, kaikki hänen palvelijansa!
Herra suojelee uskollisiaan
mutta rankaisee säälittä niitä,
jotka uhmaten nousevat häntä vastaan. Kertosäe
Halleluja
(Joh. 14:23)
Halleluja. Halleluja.
Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani,
sanoo Herra.
Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Matt. 6:1-6, 16-18)
Isäsi, joka näkee sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Varokaa tuomasta vanhurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne.
Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.