PÄÄSIÄISEN 5. SUNNUNTAI – VUOSI A
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Ap.t. 6:1-7)
He valitsivat seitsemän miestä,
jotka olivat Pyhän Hengen täyttämiä.
Luemme Apostolien teoista.
Niinä päivinä, opetuslasten joukon yhä kasvaessa, kreikkaa puhuvat alkoivat syyttää hepreankielisiä siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisiä avustuksia jaettaessa. Silloin apostolit, ne kaksitoista, kutsuivat koolle koko opetuslasten joukon ja sanoivat: ”Ei ole oikein, että me ruoan jakamisen tähden lyömme laimin Jumalan sanan. Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. Silloin me voimme omistautua rukoukseen ja sanan palvelukseen.”
Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hyvänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen. Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen.
Jumalan sana levisi leviämistään. Opetuslasten määrä kasvoi Jerusalemissa nopeasti, ja usko voitti puolelleen myös monia pappeja.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 33:1-2, 4-5, 18-19. – 22)
Kertosäe:
Herra, tulkoon armosi meidän yllemme,
niin kuin me panemme toivomme sinuun.
Tai:
Halleluja.
Riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat,
oikeamieliset, ylistäkää häntä!
Kiittäkää Herraa lyyran sävelillä,
näppäilkää harppujen kymmentä kieltä. Kertosäe
Herran sana on tosi ja varma.
Hän on uskollinen ja osoittaa sen teoissaan.
Hän rakastaa oikeutta ja vanhurskautta,
maa on täynnä Herran armoa. Kertosäe
Herran silmä on niiden yllä, jotka pelkäävät häntä
ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa.
Hän pelastaa heidät kuoleman vaaroista
ja auttaa nälkävuosien yli. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(1. Piet. 2:4-9)
Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto.
Luemme apostoli Pietarin ensimmäisestä kirjeestä.
Rakkaani, tulkaa Herran luokse, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen kautta. Sanotaanhan Raamatussa: ”Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.”
Te, jotka uskotte, saatte siis osaksenne tämän arvon ja kunnian, mutta niille, jotka eivät usko, ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi, kompastuskivi ja kallio johon langetaan”. Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin.
Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja
(Joh. 14:6)
Halleluja. Halleluja.
Minä olen tie, totuus ja elämä, sanoo Herra.
Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Joh. 14:1-12)
Minä olen tie, totuus ja elämä.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”
Filippus sanoi hänelle: ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.” Jeesus vastasi: ”Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: ’Anna meidän nähdä Isä’? Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden. Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin, sillä minä menen Isän luo.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.