20. VIIKON PERJANTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Hes. 37:1-14)
Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Minä päästän teidät, Israelin kansan, haudoistanne.
Luemme profeetta Hesekielin kirjasta.
Niinä päivinä Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia.
Herra sanoi minulle: ”Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?” Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi: ”Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra.”
Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut.
Herra sanoi minulle: ”Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon.” Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.
Herra sanoi minulle: ”Ihminen, nämä luut ovat Israelin kansa. Kaikki israelilaiset sanovat: ’Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa.’ Sen tähden julista heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Te tiedätte silloin, että minä olen Herra, kun minä aukaisen hautanne ja päästän teidät, kansani, haudoistanne. Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon, ja vien teidät maahanne. Silloin te tiedätte, että minä, Herra, teen sen minkä olen luvannut tehdä. Näin sanoo Herra.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi II – Vuoropsalmi (Ps. 107:2-3, 4-5, 6-7, 8-9. – vrt. 1)
Kertosäe:
Kiittäkää Herraa! Iäti kestää hänen armonsa.
tai: Halleluja.
Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut,
jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,
koonnut vieraista maista,
idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta. Kertosäe
Jotkut heistä harhailivat aavikolla
eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan.
Heitä vaivasi jano ja nälkä,
he olivat nääntymäisillään. Kertosäe
Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,
ja Herra päästi heidät ahdingosta.
Hän osoitti heille tien,
ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua. Kertosäe
Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,
ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
Herra ravitsee nääntyvän,
hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla. Kertosäe
Halleluja
(Ps. 25:4b, 5a)
Halleluja. Halleluja.
Opeta minua kulkemaan polkujasi, Jumalani,
ohjaa minut totuuteesi.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Matt. 22:34-40)
Rakasta Herraa, Jumalaasi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan, kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.