24. VIIKON MAANANTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Kor. 11:17-26, 33)
Jos keskuudessanne ilmenee hajaannusta, kokoontumisenne eivät ole oikeaa Herran aterian viettämistä.
Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, näitä ohjeita antaessani minun on moitittava teitä siitä, että yhteiset kokoontumisenne ovat teille pikemmin vahingoksi kuin hyödyksi. Olen ensinnäkin kuullut, että teillä seurakunnan kokouksissa ilmenee hajaannusta, ja osittain sen myös uskon. Täytyyhän teillä ollakin keskuudessanne ryhmäkuntia, jotta nähtäisiin, ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi. Teidän kokoontumisenne eivät ole oikeaa Herran aterian viettämistä, koska jokainen syö omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa. Ettekö voi syödä ja juoda kotonanne? Vai halveksitteko te Jumalan kirkkoa niin että häpäisette niitä, joilla ei ole ruokaa? Mitä minun pitäisi sanoa teille? Kiittääkö teitä? Tässä asiassa en teitä kiitä.
Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”
Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Veljeni, kun siis kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 40:7-8a, 8b-9, 10, 17. – 1. Kor. 11:26b)
Kertosäe:
Julistakaa Herran kuolemaa siihen asti, kun hän tulee.
Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua,
polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä,
mutta sinä teit minulle kuulevat korvat.
Siksi minä sanoin: ”Nyt olen tullut, Herra.” Kertosäe
”Kirjaan on kirjoitettu,
mitä minun pitää tehdä.
Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi,
sinun lakisi on minun sydämessäni.” Kertosäe
Minä julistan sinun vanhurskauttasi
temppeliin kokoontuneelle kansalle,
en lakkaa siitä puhumasta.
Herra, sinä tiedät sen! Kertosäe
Ne, jotka kysyvät tahtoasi,
iloitkoot ja riemuitkoot sinusta.
Ne, jotka rakastavat sinun pelastustekoasi,
saakoot aina sanoa: ”Suuri on Herra!” Kertosäe
Halleluja
(Joh. 3:16)
Halleluja. Halleluja.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon,
että antoi ainoan Poikansa,
jotta jokainen, joka häneen uskoo, saisi iankaikkisen elämän.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 7:1-10)
Tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan, kun Jeesus oli puhunut kaiken sanottavansa kansan kuullen, hän lähti Kapernaumiin. Erään sadanpäällikön palvelija oli kuolemansairaana. Sadanpäällikkö piti palvelijaa suuressa arvossa, ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia pyytämään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen. He tulivat Jeesuksen luo ja vetosivat häneen sanoen: ”Se mies ansaitsee apusi. Hän rakastaa meidän kansaamme, ja meidän synagogammekin on hänen rakennuttamansa.”
Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: ”Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.” Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: ”Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa.” Kun Jeesusta vastaan lähetetyt miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.