24. VIIKON KESKIVIIKKO VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Kor. 12:31 – 13:13)
Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 33:2-3, 4-5, 12+22. – 12b)
Kertosäe:
Onnellinen se kansa, jonka Herra on valinnut perinnöksi itselleen.
Kiittäkää Herraa lyyran sävelillä,
näppäilkää harppujen kymmentä kieltä.
Virittäkää hänelle uusi laulu,
soittakaa kauniisti, huutakaa riemunne julki. Kertosäe
Herran sana on tosi ja varma.
Hän on uskollinen ja osoittaa sen teoissaan.
Hän rakastaa oikeutta ja vanhurskautta,
maa on täynnä Herran armoa. Kertosäe
Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on valinnut perinnöksi itselleen.
Herra, tulkoon armosi meidän yllemme,
niin kuin me panemme toivomme sinuun. Kertosäe
Halleluja
(vrt. Joh. 6:63c, 68c)
Halleluja. Halleluja.
Sinun sanasi, Herra, ovat henki ja elämä.
Sinulla on ikuisen elämän sanat.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 7:31-35)
Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Herra sanoi: ”Mihin vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat? He ovat kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.