27. VIIKON MAANANTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Gal. 1:6-12)
En ole saanut evankeliumia ihmisiltä, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä galatalaisille.
Veljet, olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu. Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.
Yritänkö minä tässä vaikuttaa ihmisiin? Tai kukaties Jumalaan? Pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä pyrkisin miellyttämään ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija.
Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 111:1-2, 7-8, 9+10c. – 5b)
Kertosäe:
Herra muistaa liittonsa ikuisesti.
tai: Halleluja.
Koko sydämestäni minä ylistän Herraa
oikeamielisten joukossa, seurakunnan keskellä.
Suuret ovat Herran teot!
Joka niitä rakastaa, tutkii niitä. Kertosäe
Hänen kättensä teoissa toteutuu totuus ja oikeus,
kaikki hänen käskynsä ovat luotettavia.
Hän on vahvistanut ne ikuisiksi ajoiksi,
ne ovat oikeat ja lujat. Kertosäe
Hän lähetti kansalleen lunastuksen,
hän sääti liittonsa ikuiseksi.
Hänen nimensä on pyhä ja pelottava.
Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti. Kertosäe
Halleluja
(Joh. 13:34)
Halleluja. Halleluja.
Minä annan teille uuden käskyn, sanoo Herra:
Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 10:25-37)
Kuka on minun lähimmäiseni?
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”
Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi hänelle näin: ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?” Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.