1. VIIKON TIISTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Hepr. 2:5-12)
Jumalan tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi.
Luemme kirjeestä heprealaisille.
Tulevaa maailmaa, sitä josta nyt puhumme, Jumala ei ole alistanut enkelien hallittavaksi. Tästä on jossakin kohdassa joku todistanut: ”Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla, panit kaiken hänen valtansa alle.”
Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta. Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan. Sen kuitenkin näemme, että tuo ”lyhyeksi aikaa enkeleitä alemmaksi asetettu”, Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään ”seppelöity kirkkaudella ja kunnialla”. Jumalan armosta hän maistoi kuolemaa kaikkien puolesta. Hän, jonka tähden ja jonka kautta kaikki on, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi. Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 8:2a+5, 6-7, 8-9. – vrt. 7)
Kertosäe:
Sinä asetit kaiken Poikasi valtaan.
Herra, meidän Jumalamme,
kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä!
Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Kertosäe
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi,
asetit kaiken hänen valtaansa: Kertosäe
lampaat ja härät, kaiken karjan,
metsän villit eläimet,
taivaan linnut ja meren kalat,
kaikki vesissä liikkuvat. Kertosäe
Halleluja
(vrt. 1. Tess. 2:13)
Halleluja. Halleluja.
Ottakaa Jumalan sana vastaan, ei ihmisten sanana
vaan sinä mitä se todella on, Jumalan sanana.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 1:21-28)
Hän opetti heitä niin kuin se, jolle on annettu valta.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus meni Kapernaumissa sapattina synagogaan ja opetti. Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti heitä niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.
Kaupungin synagogassa oli juuri silloin mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. Hän alkoi huutaa: ”Mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!” Mutta Jeesus käski henkeä ankarin sanoin: ”Vaiti! Lähde hänestä!” Silloin saastainen henki kouristi miestä ja lähti hänestä huutaen kovalla äänellä. Kaikki joutuivat ymmälle ja kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on? Tällä miehellä on valta opettaa uudella tavalla! Saastaiset hengetkin tottelevat, kun hän käskee.” Hänen maineensa levisi kohta kaikkialle, ympäri koko Galilean.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.