18. VIIKON KESKIVIIKKO VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(4. Moos. 13:1-2, 25 – 14:1, 26-29, 34-35)
He väheksyivät ihanaa maata (Ps. 106:24).
Luemme Neljännestä Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä Herra sanoi Moosekselle Paranin autiomaassa: ”Lähetä miehiä tutkimaan Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille. Lähettäkää sinne yksi mies joka heimosta. Kunkin heistä tulee olla sukunsa päämies.”
Tutkittuaan maata neljänkymmenen päivän ajan miehet lähtivät paluumatkalle ja tulivat takaisin Mooseksen, Aaronin ja kansan luo Kadesiin, Paranin autiomaahan. He tekivät selkoa retkestään ja näyttivät Kanaaninmaan hedelmiä. Moosekselle he kertoivat: ”Olemme käyneet maassa, johon meidät lähetit, ja se maa todella tulvii maitoa ja hunajaa. Katso, tällaisia ovat sen hedelmät. Mutta siellä asuva kansa on voimakas, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria. Näimme siellä myös Anakin jälkeläisiä. Negevissä asuu amalekilaisia, vuoristossa heettiläisiä, jebusilaisia ja amorilaisia, ja meren äärellä sekä Jordanin varsilla asuu kanaanilaisia.”
Kansa alkoi huutaa Moosesta vastaan, mutta Kaleb tyynnytteli sitä ja huusi: ”Me hyökkäämme sinne heti ja otamme maan haltuumme! Me pystymme siihen!” Mutta miehet, jotka olivat käyneet siellä hänen kanssaan, sanoivat: ”Emme me pysty käymään sen kansan kimppuun. He ovat vahvempia kuin me.” Kertomuksillaan he saivat israelilaiset tuntemaan pelkoa Kanaaninmaata kohtaan. He sanoivat: ”Maa, jota kävimme tutkimassa, vie hengen niiltä, jotka sinne asettuvat. Kaikki ihmiset, jotka siellä näimme, olivat hyvin kookkaita. Näimme siellä myös jättiläisiä, jättikokoisia anakilaisia. Me tunsimme itsemme heidän edessään pieniksi kuin heinäsirkat, ja sellaisilta me varmaan näytimmekin heidän silmissään.”
Silloin kansa alkoi itkeä ja parkua ja valitti koko yön. Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Kuinka kauan minun vielä pitää sietää tätä pahaa kansaa, joka alati nurisee minua vastaan? Sano Israelille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minä teen teille sen, mistä olen kuullut teidän itsenne puhuvan. Tähän autiomaahan te sorrutte, kaikki katselmuksessa lasketut miehet, joka ainoa kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, te kaikki, jotka olette nurisseet minua vastaan. Neljäkymmentä päivää te kiersitte tutkimassa tuota maata, neljäkymmentä vuotta teidän on kärsittävä rangaistustanne – vuosi kutakin päivää kohti. Näin te opitte tietämään, mitä merkitsee joutua minun hylkäämäkseni. Minä, Herra, olen sanonut sanottavani. Näin minä teen koko tälle kelvottomalle kansalle, joka on liittoutunut minua vastaan: täällä autiomaassa jokainen tämän kansan jäsen kohtaa loppunsa, tänne he kuolevat.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 106:6-7a, 13-14, 21-22, 23. – vrt. 4)
Kertosäe:
Muista meitä, Herra,
sinä olet armollinen kansallesi.
Tai:
Halleluja.
Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin,
pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti.
Kun isämme olivat Egyptissä,
he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Kertosäe
Kohta he taas unohtivat hänen tekonsa,
eivät odottaneet hänen neuvojaan.
Autiomaassa he kävivät ahnaiksi
ja koettelivat Jumalaa. Kertosäe
He unohtivat Jumalan, pelastajansa,
hänet, joka teki suuria Egyptissä,
Haamin maassa ihmeellisiä töitä,
pelottavia tekoja Kaislamerellä. Kertosäe
Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät,
mutta Mooses, hänen valittunsa,
astui hänen eteensä ja suojeli heitä,
taivutti hänet säästämään kansan. Kertosäe
Halleluja
(Luuk. 7:16)
Halleluja. Halleluja.
Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta.
Jumala on tullut kansansa avuksi.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Matt. 15:21-28)
Suuri on sinun uskosi, nainen!
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut naiselle mitään.
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Mutta Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua!” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” ”Ei olekaan, Herra”, vastasi nainen, ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.