22. VIIKON MAANANTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Tess. 4:13-18)
Jumala on Jeesuksen kautta tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan.
Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä tessalonikalaisille.
Veljet, tahdomme teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen kautta tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 96:1+3, 4-5, 11-12, 13. – vrt. 13ab)
Kertosäe:
Herra tulee tuomitsemaan maata.
Laulakaa Herralle uusi laulu!
Laula Herralle, maa, laulakaa Herralle, maan asukkaat!
Julistakaa hänen kunniaansa,
ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille. Kertosäe
Suuri on Herra, ylistäkää häntä!
Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.
Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat,
mutta Herra on taivaitten luoja. Kertosäe
Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa!
Pauhatkoon meri kaikkineen,
juhlikoot maa ja sen luodut,
humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä. Kertosäe
Herra tulee! Hän tulee tuomaan oikeutta,
hallitsemaan vanhurskaasti maata,
uskollisesti sen kansoja. Kertosäe
Halleluja
(vrt. Luuk. 4:18)
Halleluja. Halleluja.
Herran Henki on minun ylläni:
hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 4:16-30)
Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman… Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti.
Kuitenkin he sanoivat: ”Eikö tuo ole Joosefin poika?” Jeesus sanoi heille: ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.