33. VIIKON TIISTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Makk. 6:18-31)
Tahdon jättää jalon esimerkin siitä, kuinka tulee kuolla auliisti pyhien lakien puolesta.
Luemme Toisesta makkabilaiskirjasta.
Niinä päivinä huomattavimpien lainopettajien joukossa oli muuan Eleasar, jo korkeaan ikään yltänyt jalopiirteinen mies. Hänen suunsa avattiin väkisin ja hänet yritettiin saada syömään sianlihaa, mutta hän valitsi mieluummin kunniakkaan kuoleman kuin kunniattoman elämän. Hän meni vapaaehtoisesti kidutuspenkille ja sylki suustaan sen, mitä ei ollut lupa syödä edes henkensä pelastamiseksi. Näin tuleekin toimia niiden, joissa on miestä asettua vastarintaan.
Ne, jotka oli määrätty toimittamaan lainvastaisia uhreja, tunsivat Eleasarin vanhastaan. He veivät hänet syrjemmälle ja ehdottivat, että hän käskisi hakea lihaa, jota hänen sopi syödä ja jonka hän oli itse antanut valmistaa. Sitten hän olisi syövinään kuninkaan määräyksen mukaista uhrilihaa ja välttyisi tällä keinoin teloitukselta. Vanhan ystävyyden tähden he halusivat taata hänelle inhimillisen kohtelun.
Eleasar kuitenkin teki jalon päätöksen, joka oli hänen ikänsä ja kunnioitetun vanhuutensa arvoinen. Tämä päätös oli yhtä kunnioitettava kuin elämän harmaannuttamat hapset ja lapsesta saakka nuhteettomasti eletty elämä, ja ennen kaikkea se oli Jumalan asettaman pyhän lain mukainen. Hän pyysi, että hänet viivyttelemättä lähetettäisiin tuonelaan, ja sanoi: ”Ei käy laatuun, että minun ikäiseni mies teeskentelee. Jos teen niin, monet nuoret luulevat yhdeksänkymmenvuotiaan Eleasarinkin kääntyneen pakanuuteen. Vain sen vuoksi, että minä teeskentelemällä hieman pidentäisin elämääni, he joutuisivat harhateille – ja minä voittaisin siitä vain häpeän tahraaman vanhuuden. Ja vaikka tässä ja nyt välttäisinkin ihmisten päätettävissä olevan rangaistuksen, niin Kaikkivaltiaan käsistä en pääse elävänä enkä kuolleena. Siksi tahdon lähteä miehuullisesti tästä elämästä. Tahdon näyttää olevani korkean ikäni arvoinen ja jättää nuorille jalon esimerkin siitä, kuinka tulee kuolla auliisti ja ylevin mielin pyhien ja korkeiden lakien puolesta.”
Tämän sanottuaan Eleasar meni heti kidutuspenkille. Ne, jotka hetkeä aiemmin olivat katsoneet häntä suopein silmin, katsoivat häntä nyt karsaasti, koska pitivät hänen puhettaan silkkana hulluutena. Kun Eleasaria piestiin ja hän oli jo henkihieverissä, hän voihki: ”Herralla on hallussaan pyhä tieto, ja hän kyllä tietää, että olisin voinut välttää kuoleman sen sijaan, että nyt olen ruoskittavana ja kärsin ruumiissani hirveitä tuskia. Mutta hän myös tietää, että Jumalaa pelkäävä sieluni ottaa iloiten vastaan tämän kärsimyksen.”
Näin Eleasar erkani elämästä. Sekä nuorille että muullekin kansalle hänen kuolemastaan tuli jalouden esikuva ja urheuden muistomerkki.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 3:2-3, 4-5, 6-7. – 6b)
Kertosäe:
Herra suojelee minua.
Herra, miten paljon minulla on ahdistajia!
Monet nousevat minua vastaan,
monet sanovat minusta:
”Ei Jumalakaan häntä auta.” Kertosäe
Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani,
sinä nostat minun pääni pystyyn.
Minä huudan avukseni Herraa,
ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Kertosäe
Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun.
Koko yön Herra suojelee minua.
En pelkää, vaikka tuhatpäinen joukko
joka puolelta saartaisi minut. Kertosäe
Halleluja
(1. Joh. 4:10b)
Halleluja. Halleluja.
Jumala on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa
meidän syntiemme sovitukseksi.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 19:1-10)
Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.