34. VIIKON MAANANTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Dan. 1:1-6, 8-20)
Ei löytynyt yhtäkään Danielin, Hananjan, Misaelin ja Asarjan vertaista.
Luemme profeetta Danielin kirjasta.
Juudan kuninkaan Jojakimin kolmantena hallitusvuotena hyökkäsi Babylonian kuningas Nebukadnessar Jerusalemia vastaan ja saartoi sen. Herra antoi hänen käsiinsä Jojakimin, Juudan kuninkaan, sekä osan Jumalan temppelin pyhistä esineistä. Nebukadnessar vei saaliinsa Sinearin maahan ja sijoitti sen siellä jumalansa temppelin aarrekammioon.
Kuningas käski eunukkiensa päällikön Aspenasin valita israelilaisten joukosta, sekä kuninkaallisesta suvusta että ylimysperheistä, kauniita poikia, joissa ei ollut mitään vammaa ja jotka olivat viisaita, älykkäitä ja oppivaisia, niin että he pystyisivät palvelemaan kuninkaan hovissa, ja käski opettaa heille kaldealaisten kieltä ja kirjallisuutta. Kuningas käski antaa heille ruokaa omasta pöydästään ja viinejä, joita hän itse joi, ja käski kasvattaa heitä kolme vuotta. Sitten osa heistä pääsisi kuninkaan palvelukseen. Heidän joukossaan olivat Juudan heimosta Daniel, Hananja, Misael ja Asarja.
Daniel kuitenkin päätti, ettei saastuttaisi itseään kuninkaan pöydän herkuilla ja viineillä, ja hän pyysi ylieunukilta lupaa, ettei hänen tarvitsisi sitä tehdä. Jumala oli antanut Danielin päästä ylieunukin suosioon ja ystävyyteen, mutta ylieunukki sanoi Danielille: ”Kuningas itse on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne. Pelkään hänen näkevän, että kasvonne ovat kalpeammat kuin toisten teidän ikäistenne poikien, ja silloin minä teidän takianne joudun hengelläni vastaamaan asiasta kuninkaalle.”
Daniel sanoi valvojalle, jonka ylieunukki oli määrännyt pitämään huolta Danielista, Hananjasta, Misaelista ja Asarjasta: ”Saisimmeko sentään koettaa kymmenen päivän ajan. Antakaa meille pelkkiä kasviksia syötäväksi ja vain vettä juotavaksi. Katsotaan sitten, miltä me näytämme ja miltä näyttävät ne pojat, jotka syövät herkkuja kuninkaan pöydästä. Tee sen jälkeen palvelijoillesi niin kuin parhaaksi näet.” Valvoja suostui tähän ja antoi heille kymmenen päivää aikaa. Kymmenen päivän kuluttua he näyttivät paljon terveemmiltä kuin ne pojat, jotka olivat saaneet ruokansa kuninkaan pöydästä. Niin valvoja jätti pois kuninkaan pöydän herkut ja juomaksi määrätyn viinin ja antoi heille vain kasviksia.
Ja näille neljälle pojalle Jumala antoi taitoa ja kykyä kaiken opin ja viisauden ymmärtämiseen, ja Daniel osasi selittää kaikki näyt ja unet.
Kuninkaan määräämän ajan mentyä umpeen ylieunukki vei kaikki pojat Nebukadnessarin eteen. Kuningas puhui poikien kanssa, eikä koko joukosta löytynyt yhtäkään Danielin, Hananjan, Misaelin ja Asarjan vertaista, ja he pääsivät kuninkaan palvelukseen. Aina kun kuningas tiedusteli heiltä asiaa, joka vaati viisautta ja ymmärrystä, hän havaitsi heidät kymmenen kertaa paremmiksi kuin kaikki hänen valtakuntansa enteidenselittäjät ja loitsupapit.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Dan. 3:52, 53, 55, 54, 56. – 52b)
Kertosäe:
Ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti.
Kiitetty olet sinä, Herra, meidän isiemme Jumala,
ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti,
kiitetty olkoon sinun pyhä kunnianimesi,
ylistämällä ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti! Kertosäe
Kiitetty olet sinä kirkkautesi pyhässä temppelissä,
ylistyksin ylistetty ja kunnioitettu ikuisesti! Kertosäe
Kiitetty olet sinä kuninkaallisella valtaistuimellasi,
ylistämällä ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti. Kertosäe
Kiitetty olet sinä, joka näet syvyyksiin,
sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattelevat,
ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti. Kertosäe
Kiitetty olet sinä taivaankannen yllä,
ylistetty ja kunnioitettu ikuisesti. Kertosäe
Halleluja
(Matt. 24:42a, 44)
Halleluja. Halleluja.
Valvokaa ja olkaa valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee
hetkellä, jota ette aavista.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 21:1-4)
Hän näki, kuinka eräs köyhä leskivaimo pani arkkuun kaksi pientä lanttia.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus käänsi katseensa uhriarkkuun päin ja näki rikkaiden panevan siihen lahjoja. Hän näki myös, kuinka eräs köyhä leskivaimo pani arkkuun kaksi pientä lanttia. Hän sanoi: ”Totisesti: tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki nuo muut antoivat lahjansa liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.