33. VIIKON KESKIVIIKKO VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Ilm. 4:1-11)
Pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias!
Hän oli, hän on ja hän on tuleva.
Luemme Ilmestyskirjasta.
Minä, Johannes, näin tämän: taivaan ovi oli auki, ja kuului sama ääni, jonka olin edellisellä kerralla kuullut – kuin olisi torveen puhallettu. Se sanoi minulle: ”Nouse tänne! Minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva.” Siinä samassa olin Hengen vallassa. Näin, että taivaassa oli valtaistuin ja sillä valtaistuimella istui joku, joka loisti kuin jaspis ja karneoli. Valtaistuinta ympäröi sateenkaaren kaltainen smaragdinvärinen hohde. Tämän valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentäneljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentäneljä vanhinta, joilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultaseppele. Valtaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly. Sen edessä oli seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä, ja sen edessä oli myös ikään kuin lasinen, kristallin tavoin kimmeltävä meri.
Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa, jotka sekä edestä että takaa olivat täynnä välkehtiviä silmiä. Yksi muistutti leijonaa, toinen nuorta härkää, kolmannella oli kuin ihmiskasvot, ja neljäs näytti lentävältä kotkalta. Näillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, jotka olivat molemmilta puolin täynnä välkehtiviä silmiä. Taukoamatta, päivin öin, nuo olennot lausuvat: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.”
Aina kun olennot ylistävät, kunnioittavat ja kiittävät häntä, joka istuu valtaistuimellaan ja joka elää aina ja ikuisesti, nuo kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyvät maahan hänen valtaistuimensa eteen ja osoittavat hänelle kunnioitustaan – hänelle, joka elää aina ja ikuisesti. He asettavat seppeleensä valtaistuimen eteen ja lausuvat: ”Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 150:1-2, 3-4, 5-6. – Ilm. 4:8b)
Kertosäe:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias!
Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään,
ylistäkää häntä taivaan mahtavissa holveissa!
Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan,
ylistäkää häntä, hän on suuri! Kertosäe
Ylistäkää häntä raikuvin torvin,
ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!
Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden,
ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen! Kertosäe
Ylistäkää häntä symbaalien helinällä,
ylistäkää häntä riemukkain symbaalein!
Kaikki te, joissa on elämän henkäys,
ylistäkää Herraa! Kertosäe
Halleluja
(vrt. Joh. 15:16)
Halleluja. Halleluja.
Minä valitsin teidät maailmasta, sanoo Herra,
että lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää,
sitä hedelmää joka pysyy.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 19:11-28)
Mikset vienyt minun rahaani pankkiin?
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus esitti vertauksen, koska hän oli jo lähellä Jerusalemia ja monet luulivat Jumalan valtakunnan ilmestyvän aivan kohta. Hän sanoi: ”Ylhäinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen siellä nimityksen kuninkaaksi ja palatakseen sitten takaisin. Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kullekin kultarahan ja sanoi: ’Käyttäkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan.’ Hänen maanmiehensä kuitenkin vihasivat häntä ja lähettivät hänen peräänsä lähetystön sanomaan: ’Me emme tahdo sitä miestä kuninkaaksemme.’
Mies palasi maahansa kuninkaana. Tultuaan hän kutsutti palvelijat luokseen kuullakseen, kuinka tuottavasti kukin oli saamaansa rahaa käyttänyt. Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: ’Herra, antamasi kultaraha on tuottanut kymmenen lisää.’ Kuningas sanoi hänelle: ’Mainiota! Olet hyvä palvelija. Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.’ Toinen tuli ja sanoi: ’Herra, antamasi kultaraha on tuottanut viisi kultarahaa.’ Hänelle kuningas sanoi: ’Sinut minä panen hallitsemaan viittä kaupunkia.’
Mutta kun seuraava palvelija tuli, tämä sanoi: ’Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’ Kuningas sanoi hänelle: ’Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen. Sinä kelvoton palvelija! Sinä siis tiesit, että minä olen armoton mies, että otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. Mikset sitten vienyt minun rahaani pankkiin, niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?’
Kuningas sanoi vieressään seisoville miehille: ’Ottakaa häneltä raha pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen kultarahaa.’ He sanoivat: ’Herra, hänellä on jo kymmenen kultarahaa.’ Mutta hän jatkoi: ’Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen – tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni.’”
Tämän sanottuaan Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.