9. TAMMIKUUTA TAI LOPPIAISEN JÄLKEINEN KESKIVIIKKO
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Joh. 4:11-18)
Jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä.
Luemme apostoli Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä.
Rakkaani, kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään. Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme. Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa. Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.
Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 72:1-2, 10-11, 12-13. – vrt. 11)
Kertosäe:
Kumartakoot sinua, Herra, kaikki maan kansat.
Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi,
opeta oikeamielisyys kuninkaan pojalle!
Hän tuomitkoon kansaasi vanhurskaasti
ja köyhiäsi oikeuden mukaan. Kertosäe
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat,
Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä,
ja palvelkoot häntä kaikki kansat. Kertosäe
Hän kuulee köyhän avunhuudot
ja rientää turvattoman auttajaksi.
Hän säälii kurjaa ja avutonta
ja pelastaa köyhät ahdingosta. Kertosäe
Halleluja
(vrt. 1. Tim. 3:16)
Halleluja. Halleluja.
Kunnia sinulle, Kristus, jota julistetaan kansoille,
kunnia sinulle, Kristus, johon uskotaan maailmassa.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 6:45-52)
He näkivät Jeesuksen kävelevän vettä pitkin.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Kun Jeesus oli ravinnut viisituhatta miestä, hän käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä edeltäkäsin vastarannalle Betsaidaan sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Jätettyään hyvästit hän meni vuorelle rukoilemaan.
Illan tullessa vene oli keskellä järveä ja Jeesus yksin maissa. Hän näki, että opetuslapsilla oli täysi työ soutaa vastatuuleen. Neljännen yövartion vaiheilla hän tuli vettä pitkin kävellen heitä kohti ja aikoi mennä heidän ohitseen. Kun he näkivät hänen kävelevän vettä pitkin, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan. Kaikki he näkivät hänet ja säikähtivät. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”
Hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan. Sekään, mitä leiville tapahtui, ei ollut avannut heidän silmiään. Niin paatuneet heidän sydämensä olivat.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.