KIRKKOVUODEN 11. SUNNUNTAI – VUOSI B
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Hes. 17:22-24)
Minä korotan matalan puun.
Luemme profeetta Hesekielin kirjasta.
Näin sanoo Herra Jumala: ”Minä otan setrin latvasta verson, ylhäältä puun latvuksesta minä taitan hennon oksan ja istutan sen vuorelle, joka kohoaa korkeuksiin. Minä istutan sen Israelin korkealle vuorelle, ja se tekee oksia, tekee hedelmää ja kasvaa mahtavaksi setripuuksi. Sen suojassa pesivät kaikki linnut, kaikki siivekkäät asuvat sen oksien varjossa. Ja kaikki metsän puut tietävät silloin: minä olen Herra. Minä alennan korkean puun ja korotan matalan, minä kuivatan vihannan puun ja teen kuivasta tuoreen ja vihannan. Minä, Herra, olen puhunut tämän, ja tämän minä teen.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 92:2-3, 13-14, 15-16. – vrt. 2a)
Kertosäe:
Hyvä on kiittää sinua, Herra.
Hyvä on kiittää Herraa,
laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
Hyvä on aamulla kertoa armostasi
ja illalla uskollisuudestasi. Kertosäe
Vanhurskaat kukoistavat kuin palmupuu,
kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
Heidät on istutettu Herran temppeliin,
he kukoistavat Jumalamme esipihoilla. Kertosäe
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,
kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni,
hänessä ei vääryyttä ole. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(2. Kor. 5:6-10)
Pyrimme noudattamaan Herran mieltä,
olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa.
Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, olemme aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. Mehän vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa. Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ruumiissa ollessaan on tehnyt, hyvää tai pahaa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja
Halleluja. Halleluja.
Siemen on Jumalan sana, ja kylväjä on Kristus;
jokainen, joka löytää hänet, pysyy iankaikkisesti.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 4:26-34)
Se on pienin kaikista siemenistä,
mutta kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi kansanjoukolle: ”Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut.”
Vielä Jeesus sanoi: ”Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa? Millä vertauksella kuvaisimme sitä? Se on kuin sinapinsiemen. Kun sinapinsiemen kylvetään maahan, se on pienin kaikista maailman siemenistä, mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa.”
Monin tällaisin vertauksin hän julisti ihmisille sanaa, sen mukaan kuin he sitä saattoivat ymmärtää. Vertauksitta hän ei heille puhunut, mutta opetuslapsilleen hän selitti kaiken, kun he olivat keskenään.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.