KIRKKOVUODEN 17. SUNNUNTAI – VUOSI B
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Kun. 4:42-44)
He syövät, ja sitä jää ylikin.
Luemme Toisesta kuninkaiden kirjasta.
Niinä päivinä Baal-Salisasta tuli mies, joka toi uutisleipää Jumalan miehelle. Hän toi kaksikymmentä ohraleipää, ja pussissa hänellä oli uutta viljaa. Elisa sanoi palvelijalleen: ”Anna nämä väelle ateriaksi.” ”Kuinka minä voin jakaa tästä sadalle miehelle?” palvelija kysyi. Elisa vastasi: ”Jaa ne heille syötäväksi, sillä näin sanoo Herra: ’Ruoka riittää, ja sitä jää ylikin.’” Palvelija jakoi väelle ruoan, ja he söivät, ja siitä jäi ylikin, niin kuin Herra oli sanonut.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 145:10-11, 15-16, 17-18. – vrt. 16)
Kertosäe:
Sinä avaat kätesi, Herra,
ja ravitset meidät.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi,
uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa,
kertokoot mahtavista teoistasi. Kertosäe
Kaikki katsovat odottaen sinuun,
ja sinä annat heille ruoan ajallaan.
Sinä avaat kätesi
ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää. Kertosäe
Herra on oikeamielinen kaikissa teissään,
hän on uskollinen kaikissa teoissaan.
Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi,
sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(Ef. 4:1-6)
On vain yksi ruumis, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä efesolaisille.
Veljet, minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja
(Luuk. 7:16)
Halleluja. Halleluja.
Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta.
Jumala on tullut kansansa avuksi.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Joh. 6:1-15)
Hän jakoi syömään asettuneille niin paljon kuin he halusivat.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.
Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?”
Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.
Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.