ADVENTIN 2. SUNNUNTAI – VUOSI C
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Bar. 5:1-9)
Jumala näyttää sinun loistosi.
Luemme profeetta Barukin kirjasta.
Riisu surupukusi, Jerusalem, ota yltäsi ahdingon vaate ja verhoudu ikiajoiksi Jumalan kirkkauteen! Pue yllesi Jumalan vanhurskauden viitta, kruunaa pääsi Ikiaikaisen kirkkaudella, sillä Jumala näyttää sinun loistosi koko maanpiirille, kaikelle, mitä on taivaan alla, ja antaa sinulle ikuisen nimen. Sinun nimesi on oleva Oikeudenmukainen rauha, Hurskas kunnia.
Nouse, Jerusalem, astu korkealle vuorellesi ja katso kohti itää: lapsesi tulevat! Pyhän kutsusta he ovat kokoontuneet yhteen idästä ja lännestä, ja he riemuitsevat siitä, että Jumala on pitänyt heidät mielessään. He lähtivät luotasi jalan, vihollisten vieminä, mutta kun Jumala tuo heidät takaisin, heitä kannetaan kunniasaatossa kuin kuninkaan valtaistuimella.
Jumala on käskenyt jokaisen korkean vuoren madaltua, jokaisen ikivanhan kukkulan alentua ja kaikkien laaksojen täyttyä, jotta maa tasoittuisi ja Israel voisi vakaasti kulkea Jumalan kirkkauden suojassa. Jumala käskee myös, että metsien ja kaikkien tuoksuvien puiden tulee suoda varjonsa Israelille. Kirkkautensa valolla Jumala johdattaa kansaansa, ja Israel riemuitsee hänen laupeudestaan ja oikeamielisyydestään.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 126:1-2ab, 2cd-3, 4-5, 6. – 3)
Kertosäe:
Suuret ovat meidän Herramme teot,
niistä me saamme iloita.
Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme. Kertosäe
Silloin sanoivat vieraat kansat:
”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot,
niistä me saamme iloita. Kertosäe
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat. Kertosäe
Jotka itkien menevät kylvämään
vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin
lyhteet sylissään. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(Fil. 1:4-6, 8-11)
Olkaa puhtaita ja moitteettomia odottaessanne Kristuksen päivää.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä filippiläisille.
Veljet, aina kun rukoilen teidän kaikkien puolesta, iloitsen siitä, että olette alusta alkaen olleet ja yhä olette mukana evankeliumin levitystyössä. Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.
Jumala on todistajani, että minä kaipaan teitä kaikkia ja rakastan teitä hellästi, niin kuin Kristus Jeesus teitä rakastaa. Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja
(Luuk. 3:4, 6)
Halleluja. Halleluja.
Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!
Kaikki saavat nähdä Jumalan pelastustyön.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 3:1-6)
Kaikki saavat nähdä Jumalan pelastustyön.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena, siihen aikaan kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana, kun neljännesruhtinaina hallitsivat Galileassa Herodes, Itureassa ja Trakonitiksen maassa hänen veljensä Filippos ja Abilenessa Lysanias ja kun ylipappeina olivat Hannas ja Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, joka eli autiomaassa. Niin hän lähti liikkeelle ja kulki kaikkialla Jordanin seudulla saarnaten ja kehottaen ihmisiä kääntymään ja ottamaan kasteen, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi.
Tapahtui niin kuin on kirjoitettuna profeetta Jesajan kirjassa: ”Ääni huutaa autiomaassa: Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut! Kaikki rotkot täytettäköön, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, tulkoot mutkat suoriksi, louhikot tasaisiksi teiksi! Kaikki saavat nähdä Jumalan pelastustyön.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.