KIRKKOVUODEN 19. SUNNUNTAI – VUOSI C
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Viis. 18:6-9)
Sinä rankaisit meidän vastustajiamme ja samalla kutsuit
meidät luoksesi ja johdit kunniaan.
Luemme Viisauden kirjasta.
Vapautuksen yö ilmoitettiin ennalta esi-isillemme, jotta he varmasti tietäisivät, millaiset olivat ne valat, joihin he uskoivat, ja niin olisivat rohkealla mielellä. Sinun kansasi odotti oikeamielisten pelastusta ja vihollisten tuhoa; sinä rankaisit meidän vastustajiamme ja samalla kutsuit meidät luoksesi ja johdit kunniaan. Sinun hurskaasi, jalojen miesten jälkeläiset, toimittivat uhrinsa salassa ja sitoutuivat yksimielisesti noudattamaan tätä pyhää lakia: hurskaiden tulee jakaa keskenään niin menestys kuin vaaratkin. Jo tuolloin he puhkesivat kiitokseen ja lauloivat esi-isien ylistyslauluja.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 33:1+12, 18-19, 20+22. – 12b)
Kertosäe:
Onnellinen se kansa,
jonka Herra on valinnut perinnöksi itselleen.
Riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat,
oikeamieliset, ylistäkää häntä!
Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on valinnut perinnöksi itselleen. Kertosäe
Herran silmä on niiden yllä, jotka pelkäävät häntä
ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa.
Hän pelastaa heidät kuoleman vaaroista
ja auttaa nälkävuosien yli. Kertosäe
Meidän sielumme odottaa Herraa,
hän on meidän apumme ja kilpemme.
Herra, tulkoon armosi meidän yllemme,
niin kuin me panemme toivomme sinuun. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(Hepr. 11:1-2, 8-19)
Hän odotti kaupunkia, jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt.
Luemme Kirjeestä heprealaisille.
Veljet, usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen todiste, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen. Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt. Uskon kautta Saara kykeni saamaan jälkeläisen, koska hän piti lupauksen antajaa luotettavana, vaikka hänen aikansa jo oli ohi. Siksi yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä.
Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.
Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, vaikka hänelle oli sanottu: ”Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.” Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Tai lyhyempi muoto:
(Hepr. 11:1-2, 8-12)
Hän odotti kaupunkia, jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt.
Luemme Kirjeestä heprealaisille.
Veljet, usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen todiste, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen. Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt. Uskon kautta Saara kykeni saamaan jälkeläisen, vaikka hänen aikansa jo oli ohi, koska hän piti lupauksen antajaa luotettavana. Siksi yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja
(Matt. 24:42a, 44)
Halleluja. Halleluja.
Valvokaa ja olkaa valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee
hetkellä, jota ette aavista.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 12:32-48)
Olkaa tekin valmiit.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan. Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne.
Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen! Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Pietari sanoi: ”Herra, tarkoitatko näillä vertauksilla kaikkia vai ainoastaan meitä?” Herra vastasi: ”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa. Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.
Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Tai lyhyempi muoto:
(Luuk. 12:35-40)
Olkaa tekin valmiit.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen! Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.