KIRKKOVUODEN 23. SUNNUNTAI – VUOSI C
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Viis. 9:13-18)
Kuka voisi tietää, mitä Herra tahtoo?
Luemme Viisauden kirjasta.
Kuka ihminen tuntisi Jumalan aikeet? Kuka voisi tietää, mitä Herra tahtoo? Kuolevaisten järkeily on vaivaista, pettävää on meidän pohdintamme, sillä katoavainen ruumis painaa sielun maahan, maallinen majamme lamaa ajatusten täyttämän mielen. Hädin tuskin kykenemme luomaan kuvan siitä, mitä on olemassa maan päällä, vaivoin me havaitsemme edes sen, mikä on käsiemme ulottuvilla. Kuka olisi tutkinut taivaan maailmoja? Kuka ymmärtäisi sinun tahtoasi, ellet olisi antanut viisauttasi ja lähettänyt pyhää henkeäsi korkeuksista? Mutta näin on tapahtunut: maan asukkaiden polut on suoristettu, ihmisille on opetettu, mikä sinua miellyttää. Viisauden ansiosta he ovat pelastuneet.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 90:3-4, 5-6, 12-13, 14+17. – 1)
Kertosäe:
Herra, sinä olet meidän turvamme
polvesta polveen.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen
ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt,
kuin öinen vartiohetki. Kertosäe
Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Kertosäe
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt?
Armahda meitä, palvelijoitasi! Kertosäe
Ravitse meitä armollasi joka aamu,
niin voimme iloita elämämme päivistä.
Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille,
anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(Filem. 9b-10, 12-17)
Ota hänet vastaan, ei enää orjana vaan rakkaana veljenä.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä Filemonille.
Rakkaani, minä Paavali, jo vanha mies, nyt lisäksi Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, vetoan sinuun poikani Onesimoksen puolesta, jonka isäksi olen vankina ollessani tullut. Lähetän hänet takaisin luoksesi – hänet, oman sydämeni. Pitäisin hänet kyllä mielelläni täällä, niin että hän palvelisi minua sinun puolestasi, kun olen evankeliumin vuoksi vankina. En kuitenkaan halua tehdä mitään ilman sinun suostumustasi, jotta et tekisi sitä hyvää, minkä teet, pakosta vaan vapaaehtoisesti. Ehkä hän sen vuoksi joutuikin sinusta hetkeksi eroon, että saisit pitää hänet luonasi ikuisesti, ei enää orjana vaan orjaa arvokkaampana, rakkaana veljenä. Kovin rakas hän on minulle – kuinka paljon rakkaampi sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana! Jos siis pidät minua kumppaninasi, ota hänet vastaan niin kuin minut.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja
(Ps. 119:135)
Halleluja. Halleluja.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi.
Opeta minut tuntemaan käskysi!
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 14:25-33)
Joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on,
ei voi olla minun opetuslapseni.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille: ”Jos joku tulee minun luokseni mutta ei vihaa isäänsä ja äitiään, vaimoaan ja lapsiaan, veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsä, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi. Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen mutta joutuu jättämään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä: ”On siinäkin mies! Alkoi rakentaa, mutta kesken se jäi.”
Tai jos kuningas on lähdössä taisteluun toista kuningasta vastaan, niin kai hän ensin istuutuu harkitsemaan, pystyykö hän kymmenellätuhannella miehellä kohtaamaan vihollisen, joka on tulossa kahdenkymmenentuhannen miehen voimalla. Ellei hän siihen pysty, hän lähettää rauhanneuvottelijoita, kun vihollinen on vielä kaukana. Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.