Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirjasta ”Aneen lahja” (englanniksi).

[…]

1. Ane määritellään seuraavalla tavalla kanonisessa laissa (Codex Iuris Canonici, kaanon 992) ja Katolisen kirkon katekismuksessa (kohta 1471): ”Ane on syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus, jonka oikein asennoitunut kristitty saa määrätyillä ehdoilla kirkon avulla, joka lunastuksen palvelijattarena on valtuutettu hoitamaan ja jakamaan Kristuksen ja pyhien hyvitystöiden aarretta.”

2. Yleensä aneiden saaminen edellyttää tiettyjen ennalta määrättyjen ehtojen täyttymistä (ks. kohdat 3 ja 4) ja tiettyjen ennalta määrättyjen tekojen suorittamista.

3. Täydellisen tai osittaisen aneen saamiseksi on välttämätöntä, että uskova on armon tilassa vähintäänkin silloin, kun aneeseen liittyvä teko suoritetaan.

4. Täydellinen ane voidaan saada vain kerran päivässä. Sen saamiseksi uskovan täytyy olla armon tilassa, minkä lisäksi edellytetään, että

• hän on sisäisesti täydellisesti irrottautunut synnistä, jopa lievästä synnistä,
• hän on sakramentaalisesti tunnustanut syntinsä,
• hän on ottanut vastaan pyhän eukaristian (mieluiten osallistumalla messuun, mutta pelkkä pyhän kommuunion saaminen riittää aneeseen), ja
• hän on rukoillut paavin tarkoitusten puolesta.

5. On sopivaa, muttei välttämätöntä, että sakramentaalinen rippi ja erityisesti pyhä kommuunio sekä rukous paavin tarkoitusten puolesta tapahtuvat samana päivänä aneeseen liittyvän teon suorittamisen kanssa. Riittää kuitenkin, että nämä pyhät toimitukset ja rukoukset tapahtuvat useampien päivien aikana (noin 20) ennen tai jälkeen aneeseen liittyvää tekoa. Rukouksen paavin rukousaiheiden puolesta uskova voi valita vapaasti, mutta ”Isä meidän” ja ”Terve Maria” -rukouksien lausumista suositellaan. Yksi sakramentaalinen rippi riittää useisiin täydellisiin aneisiin, mutta jokaista täydellistä anetta varten tarvitaan erillinen pyhä kommuunio ja rukous paavin rukousaiheiden puolesta.

6. Niitä uskovia varten, jotka oikeutetusti ovat estyneitä, rippi-isät voivat muuttaa määrättyä tekoa ja muita edellytyksiä (paitsi tietysti irrottautumista jopa lievästä synnistä).

7. Aneita voi aina käyttää itsensä hyväksi tai kuolleiden ihmisten sielujen hyväksi. Niitä ei kuitenkaan voi käyttää toisten maan päällä elävien ihmisten hyväksi.

[…]

Annettu Roomassa, Apostolisessa katumusoikeusistuimessa, 29. tammikuuta 2000

Kardinaali William Wakefield Baum
Ylin katumustuomari

Piispa Luigi De Magistris
Novan titulaaripiispa
Oikeusistuimen sijaishoitaja

Käännös: KATT 2005.

Aneeseen liittyvät teot

”Ane on syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus, jonka oikein asennoitunut kristitty saa määrätyillä ehdoilla kirkon avulla, joka lunastuksen palvelijattarena on valtuutettu hoitamaan ja jakamaan Kristuksen ja pyhien hyvitystöiden aarretta.” (KKK 1471)
Ane siis poistaa osittain tai kokonaan (sakramentaalisessa ripissä) jo sovitettujen syntien ajalliset rangaistukset, jotka muuten jäisivät kiirastulessa suoritettaviksi.
Täydellisen aneen saavuttamiseksi uskovan tulee aneeseen liittyvän teon lisäksi täyttää seuraavat edellytykset: 1) Olla armon tilassa; 2) olla irrottautunut täydellisesti synnistä; 3) ottaa vastaan pyhä kommuunio; ja 4) rukoilla pyhän isän tarkoitusten puolesta (esim. ”Isä meidän” ja ”Terve Maria”).
Täydellisen aneen voi saada kerran päivässä. Sen voi aina käyttää itsensä hyväksi tai kuolleiden ihmisten sielujen hyväksi. Niitä ei kuitenkaan voi käyttää toisten maan päällä elävien ihmisten hyväksi. Yksi sakramentaalinen rippi riittää useisiin täydellisiin aneisiin, mutta jokaista täydellistä anetta varten tarvitaan erillinen pyhä kommuunio ja rukous paavin rukousaiheiden puolesta.
Täydellinen luettelo aneisiin liittyvistä teoista, jotka suorittamalla ja muut asetetut ehdot täyttämällä saa osittaisen tai täydellisen aneen, löytyy Vatikaanin internetsivuilta (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).