Vastauksia Yhdysvaltain katolisen piispainkokouksen esittämiin kysymyksiin keinotekoisesta ruoan ja juoman antamisesta (2007)

Ensimmäinen kysymys: Onko ruoan ja veden antaminen (joko luonnollisesti tai keinotekoisesti) “vegetatiivisessa tilassa” olevalle potilaalle moraalisesti välttämätöntä, paitsi jos potilaan keho ei pysty niitä vastaanottamaan tai jos niitä ei voi antaa potilaalle ilman, että tälle aiheutuisi siitä merkittävää fyysistä rasitusta?

Vastaus: Kyllä. Periaatteessa ruoan ja veden antaminen myös keinotekoisesti on normaali ja oikeassa suhteessa oleva tapa suojella elämää. Siksi se on välttämätöntä siihen asti ja niin kauan, kun sen voidaan näyttää saavuttavan varsinaisen päämääränsä: potilaan nesteytyksen ja ravitsemuksen. Näin estetään nälkiintymisestä ja nestehukasta johtuva kärsimys ja kuolema.

Toinen kysymys: Kun ravintoa ja nestettä annetaan keinotekoisesti potilaalle, joka on “pysyvässä vegetatiivisessa tilassa”, voidaanko tämä lopettaa, jos pätevät lääkärit arvioivat moraalisella varmuudella, ettei potilas enää koskaan tule tajuihinsa?

Vastaus: Ei. Potilas, joka on “pysyvässä vegetatiivisessa tilassa”, on ihmispersoona, jolle kuuluu perustanlaatuinen ihmisarvo. Siksi hänen on saatava normaalia ja oikeassa suhteessa olevaa hoitoa, mihin periaatteessa sisältyy veden ja ruoan antaminen myös keinotekoisesti.

Paavi Benedictus XVI on allekirjoittaneelle Uskonopin kongregaation kardinaaliprefektille myöntämällään vastaanotolla hyväksynyt nämä vastaukset, joista oli päätetty kongregaation kokouksessa, ja määrännyt ne julkaistaviksi.

Roomassa, Uskonopin kongregaation toimistossa, 1. elokuuta 2007

Kardinaali William Levada
Prefekti

Angelo Amato SDB
Silan titulaariarkkipiispa
Sihteeri