Uskonopin kongregaatio 10.7.2007

Vastauksia joihinkin kysymyksiin, joita on esitetty tietyistä kirkkoon liittyvistä opinkohdista

Johdanto

Vatikaanin II kirkolliskokous vaikutti dogmaattisella konstituutiolla Lumen gentium sekä dekreeteillä ekumeniasta (Unitatis redintegratio) ja idän katolisista kirkoista (Orientalium Ecclesiarum) ratkaisevalla tavalla katolisen ekklesiologian (opin kirkosta) uudistumiseen. Myös paavit ovat tukeneet tätä uudistumista tarjoamalla omia oivalluksiaan ja suuntaamalla käytäntöjä: Paavali VI kiertokirjeessään Ecclesiam suam (1964) ja Johannes Paavali II kiertokirjeessään Ut unum sint (1995).

Teologeille tästä on seurannut velvollisuus selittää ekklesiologian eri piirteitä entistä kirkkaammin; näin on syntynyt huomattava määrä tutkimuksia tältä alalta. Itse asiassa on käynyt ilmeiseksi, että tämä aihepiiri on mitä hedelmällisin. Silloin tällöin on kuitenkin tullut tarpeelliseksi antaa selvennyksiä täsmällisten määritelmien ja korjausten avulla. Näin on tehty esimerkiksi julistuksessa Mysterium Ecclesiae (1973), katolisen kirkon piispoille osoitetussa kirjeessä Communionis notio (1992) ja julistuksessa Dominus Iesus (2000), jotka kaikki ovat Uskonopin kongregaation julkaisemia.

Tämän kysymyksenasettelun laajuus ja monien siihen liittyvien teemojen tuoreus innoittavat edelleen teologista pohdiskelua. Kaikki tähän alaan liittyvät uudet tutkimukset eivät kuitenkaan ole täysin vapaita virheellisistä tulkinnoista, jotka puolestaan aiheuttavat sekaannusta ja epäilystä. Monia tällaisia tulkintoja on saatettu Uskonopin kongregaation tietoon. Ottaen huomioon yleismaailmallisuuden, joka kuuluu katoliseen oppiin kirkosta, tämä kongregaatio vastaa näihin kysymyksiin selventämällä tiettyjen, kirkon opetusviran käyttämien ekklesiologisten ilmausten autenttista merkitystä, ilmausten, jotka teologisessa keskustelussa saatetaan ymmärtää väärin.

Vastauksia kysymyksiin

Ensimmäinen kysymys: Muuttiko Vatikaanin II kirkolliskokous katolista oppia kirkosta?

Vastaus: Vatikaanin II kirkolliskokous ei muuttanut eikä aikonut muuttaa tätä oppia, paremminkin se kehitti, syvensi ja selvensi sitä.

Juuri tämän Johannes XXIII sanoi kirkolliskokouksen alussa selvällä tavalla.[1] Paavali VI vahvisti sen [2] ja sanoi vielä Lumen gentium ‑konstituution julkaisemisen yhteydessä näin: “Ei voisi paremmin sanoa, kuin että tämä julkaisu ei todellakaan muuta mitään perinteisestä opista. Sitä, mitä Kristus tahtoi, tahdomme mekin. Mikä oli, on yhä vieläkin. Sitä, mitä kirkko on vuosisatojen saatossa opettanut, mekin opetamme. Ainoastaan se, minkä kanssa aikaisemmin vain elettiin, on nyt täsmällisesti sanottu; mikä oli epävarmaa, on nyt selvää; mitä pohdiskeltiin, mistä keskusteltiin ja joskus myös kiisteltiin, on nyt saanut selvän muotoilun.”[3] Piispat toivat toistuvasti julki ja täyttivät tämän saman aikomuksen.[4]

Toinen kysymys: Mikä on sen merkitys, kun sanotaan, että Kristuksen kirkko on katolisessa kirkossa?

Vastaus: Kristus “perusti tänne maan päälle” vain yhden kirkon. Hän asetti sen “näkyväksi ja hengelliseksi yhteisöksi”,[5] joka alustaan alkaen vuosisatojen läpi on aina ollut ja on aina oleva ja jossa ainoastaan on löydettävissä kaikki Kristuksen itsensä asettamat ainekset.[6] “Tämä on se ainoa Kristuksen kirkko, jonka me uskontunnustuksessa tunnustamme yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi. … Tämä Kirkko, joka on perustettu ja järjestynyt tähän maailmaan yhteisöksi, on (subsistit) katolisessa kirkossa, jota johtavat Pietarin seuraaja ja hänen kanssaan yhteydessä olevat piispat.”[7]

Dogmaattisen konstituution Lumen gentium 8. kohdassa ”subsistenssi” tarkoittaa tätä kestävää historiallista jatkuvuutta ja kaikkien niiden aineksien pysyvyyttä, jotka Kristus asetti katoliseen kirkkoon.[8] Siinä Kristuksen kirkko on konkreettisesti olemassa tässä maailmassa.

Katolisen opin mukaan on mahdollista sanoa, että Kristuksen kirkko on läsnä ja toimii sellaisissa kirkoissa ja kirkollisissa yhteisöissä, jotka eivät vielä ole täydessä yhteydessä katolisen kirkon kanssa, koska niissä on läsnä pyhityksen ja totuuden aineksia.[9] Kuitenkin sanaa “subsistit” voidaan juuri käyttää ainoastaan katolisesta kirkosta, koska se viittaa siihen ykseyden merkkiin, jonka me tunnustamme uskontunnustuksissa (Minä uskon “yhden” … kirkon); ja tämä “yksi” kirkko on katolisessa kirkossa.[10]

Kolmas kysymys: Miksi haluttiin käyttää ilmausta “subsistit in” eikä yksinkertaisesti sanaa “est”?

Vastaus: Tämän ilmauksen käyttö ilmaisee Kristuksen kirkon täyden identtisyyden katolisen kirkon kanssa, eikä se muuta oppia kirkosta. Ennemminkin se pitää lähtökohtanaan sitä tosiasiaa ja tuo entistä paremmin esille sen, että kirkon rakenteen ulkopuolella on olemassa “monia pyhityksen ja totuuden aineksia”, jotka kuitenkin “Kristuksen Kirkon omina lahjoina ovat katolista ykseyttä kohti kannustavia tekijöitä”.[11]

“Tästä seuraa, että näiltä erossa olevilta kirkoilta ja yhteisöiltä ei puutu merkitystä eikä painoarvoa pelastuksen salaisuudessa, vaikka me uskommekin, että niillä on puutteita. Kristuksen Henki ei todellakaan ole pidättäytynyt käyttämästä niitä pelastuksen työkaluina, joiden voima on lähtöisin katoliselle kirkolle uskotusta armon ja totuuden täyteydestä.”[12]

Neljäs kysymys: Miksi Vatikaanin II kirkolliskokous käyttää termiä “kirkko” viitatessaan niihin idän kirkkoihin, jotka eivät ole täydessä yhteydessä katolisen kirkon kanssa?

Vastaus: Kirkolliskokous halusi ottaa käyttöön termin perinteisen merkityksen. “Koska näillä kirkoilla, vaikkakin ne ovat erossa, on todelliset sakramentit ja koska niillä ennen kaikkea — apostolisen suksession johdosta — on pappeus ja eukaristia, joiden takia ne yhä tänäänkin liittyvät meihin hyvin läheisin sitein”,[13] ne ansaitsevat nimen “osakirkko tai paikalliskirkko”[14] ja niitä kutsutaan katolisten paikalliskirkkojen sisarkirkoiksi.[15]

“Juuri kussakin näistä kirkoista vietettävän Herran eukaristian kautta Jumalan kirkko rakentuu ja kasvaa.”[16] Mutta koska yhteys katoliseen kirkkoon, jonka näkyvä pää Rooman piispa ja Pietarin seuraaja on, ei ole paikalliskirkolle vain jokin ulkoinen täydennys vaan itse asiassa yksi sen olemukseen kuuluvista perustekijöistä, näiltä kunnioitettavilta kristillisiltä yhteisöiltä puuttuu paikalliskirkkoina jotakin.[17]

Koska kristittyjen kesken vallitsee kuitenkin hajaannus, ei Pietarin seuraajan ja hänen kanssaan yhteydessä olevien piispojen johtamalle kirkolle ominainen yleismaailmallisuuden täyteys toteudu täydellisesti historiassa.[18]

Viides kysymys: Miksi kirkolliskokouksen ja sen jälkeisen kirkon opetusviran tekstit eivät käytä termiä “kirkko” silloin, kun puhutaan niistä kristillisistä yhteisöistä, jotka ovat syntyneet 1500-luvun reformaatiosta?

Vastaus: Katolisen opin mukaan näillä yhteisöillä ei ole vihkimyksen sakramentissa apostolista suksessiota. Siksi niiltä puuttuu yksi kirkkona olemisen olennaisista aineksista. Näitä kirkollisia yhteisöjä ei katolisen opin mukaan voida kutsua “kirkoiksi” sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne eivät ole säilyttäneet alkuperäistä ja täydellistä eukaristian salaisuuden todellisuutta,[19] erityisesti koska niiltä puuttuu sakramentaalinen pappeus.[20]

Paavi Benedictus XVI on allekirjoittaneelle Uskonopin kongregaation kardinaaliprefektille myöntämällään vastaanotolla ratifioinut ja vahvistanut nämä vastaukset, jotka on hyväksytty kongregaation täysistunnossa, sekä määrännyt, että ne julkaistaan.

Roomassa, Uskonopin kongregaation toimistossa, kesäkuun 29. päivänä vuonna 2007, pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin juhlapyhänä.

Kardinaali William Levada
Prefekti

+ Angelo Amato SDB
Silan titulaariarkkipiispa
Sihteeri

— — —

1 Johannes XXIII: Puhe 11.10.1962: ”… Concilium… integram, non imminutam, non detortam tradere vult doctrinam Catholicam…Verumtamen in praesenti oportet ut universa doctrina christiana, nulla parte inde detracta, his temporibus nostris ab omnibus accipiatur novo studio, mentibus serenis atque pacatis…Oportet ut, quemadmodum cuncti sinceri rei christianae, catholicae, apostolicae fautores vehementer exoptant, eadem doctrina amplius et altius cognoscatur …Oportet ut haec doctrina certa et immutabilis, cui fidele obsequium est praestandum, ea ratione pervestigetur et exponatur, quam tempora postulant nostra. Est enim aliud ipsum depositum fidei, seu veritates, quae veneranda doctrina nostra continentur, aliud modus, quo eaedem enuntiantur, eodem tamen sensu eademque sententia”: AAS (Acta Apostolicae Sedis) 54 [1962] 791; 792.

2 Vrt. Paavali VI: Puhe 29.9.1963: AAS 55 [1963] 847-852.

3 Paavali VI: Puhe 21.11.1964: AAS 56 [1964] 1009-1010.

4 Kirkolliskokous haluaa ilmaista Kristuksen kirkon identiteetin katolisen kirkon kanssa. Tämä selviää niistä keskusteluista, joita käytiin Unitatis redintegratio -dekreetistä. Dekreetin runko esiteltiin kirkolliskokoukselle 23.9.1964 Relatiossa (Act Syn III/II 296-344). Kristittyjen ykseyden sihteeristö vastasi 10.11.1964 ehdotuksiin, joita piispat olivat lähettäneet seuraavina kuukausina (Act Syn III/VII 11-49). Alla on siteerattu neljä tähän ensimmäiseen vastaukseen liittyvää tekstiä tästä Expensio modorumista.

A) [In Nr. 1 (Prooemium) Schema Decreti: Act Syn III/II 296, 3-6]

“Pag. 5, lin. 3-6: Videtur etiam Ecclesiam catholicam inter illas Communiones comprehendi, quod falsum esset.
R(espondetur): Hic tantum factum, prout ab omnibus conspicitur, describendum est. Postea clare affirmatur solam Ecclesiam catholicam esse veram Ecclesiam Christi” (Act Syn III/VII 12).

B) [In Caput I in genere: Act Syn III/II 297-301]

“4 – Expressius dicatur unam solam esse veram Ecclesiam Christi; hanc esse Catholicam Apostolicam Romanam; omnes debere inquirere, ut eam cognoscant et ingrediantur ad salutem obtinendam…
R(espondetur): In toto textu sufficienter effertur, quod postulatur. Ex altera parte non est tacendum etiam in aliis communitatibus christianis inveniri veritates revelatas et elementa ecclesialia”(Act Syn III/VII 15). Cf. also ibid pt. 5.

C) [In Caput I in genere: Act Syn III/II 296s]

“5 – Clarius dicendum esset veram Ecclesiam esse solam Ecclesiam catholicam romanam…
R(espondetur): Textus supponit doctrinam in constitutione ‘De Ecclesia’ expositam, ut pag. 5, lin. 24-25 affirmatur” (Act Syn III/VII 15). Näin komissio, jonka tehtävänä oli arvioida Unitatis redintegratio -dekreettiä varten annettuja vastauksia, ilmaisi selvästi Kristuksen kirkon identiteetin katolisen kirkon kanssa sekä sen ainutkertaisuuden ja ymmärsi tämän opin perustuvan dogmaattiseen konstituutioon Lumen gentium.

D) [In Nr. 2 Schema Decreti: Act Syn III/II 297s]

“Pag. 6, lin. 1- 24: Clarius exprimatur unicitas Ecclesiae. Non sufficit inculcare, ut in textu fit, unitatem Ecclesiae.
R(espondetur): a) Ex toto textu clare apparet identificatio Ecclesiae Christi cum Ecclesia catholica, quamvis, ut oportet, efferantur elementa ecclesialia aliarum communitatum”.
“Pag. 7, lin. 5: Ecclesia a successoribus Apostolorum cum Petri successore capite gubernata (cf. novum textum ad pag. 6, lin.33-34) explicite dicitur ‘unicus Dei grex’ et lin. 13 ‘una et unica Dei Ecclesia’ ” (Act Syn III/VII).
Nämä kaksi siteerattua ilmausta ovat Unitatis redintegration kohdat 2.5 ja 3.1.

5 Vrt. V2: Lumen gentium, 8.1.

6 Vrt. V2: Unitatis redintegratio, 3.2; 3.4; 3.5; 4.6.

7 V2: Lumen gentium, 8.2.

8 Vrt. Uskonopin kongregaatio: Mysterium Ecclesiae, 1.1: AAS 65 [1973] 397; Dominus Iesus, 16.3: AAS 92 [2000-II] 757-758; Huomautus isä Leonard Boffin OFM kirjoitukseen ”Chiesa: carisma e potere”: AAS 77 [1985] 758-759.

9 Vrt. Johannes Paavali II: Kiertokirje Ut unum sint, 11.3: AAS 87 [1995-II] 928.

10 Vrt. V2: Lumen gentium, 8.2.

11 V2: Lumen gentium, 8.2.

12 V2: Unitatis redintegratio, 3.4.

13 V2: Unitatis redintegratio, 15.3; cf. Uskonopin kongregaatio: Communionis notio, 17.2: AAS 85 [1993-II] 848.

14 Vrt. V2: Unitatis redintegratio, 14.1.

15 Vrt. V2: Unitatis redintegratio, 14. 1; Johannes Paavali II: Kiertokirje Ut unum sint, 56 s : AAS 87 [1995-II] 954 s.

16 V2: Unitatis redintegratio, 15.1.

17 Vrt. Uskonopin kongregaatio: Communionis notio, 17.3: AAS 85 [1993-II] 849.

18 Vrt. Uskonopin kongregaatio: Communionis notio, 17.3: AAS 85 [1993-II] 849.

19 Vrt. Uskonopin kongregaatio: Unitatis redintegratio, 22.3.

20 Vrt. Uskonopin kongregaatio: Dominus Iesus, 17.2: AAS 92 [2000-II] 758.

KATT 2007