Piispa Józef Wróbelin SCJ kirje paastonajalle 2007
Rakkaat sisaret ja veljet!
Tuhkakeskiviikkona olemme aloittaneet paastonajan. Tuhkan sirottaminen päähän on nöyryyden ja katumuksen merkki. Se ei silti missään tapauksessa ilmaise meidän passiivisuuttamme. Me pyydämme Jumalalta laupeutta, koska tarvitsemme syntiemme anteeksiantoa. Tällä merkillä osoitamme kuitenkin myös valmiutemme noudattaa hänen sanaansa, juuri sitä sanaa, jonka hän julkisen toimintansa alussa Galileassa lausui kaikille kuulijoilleen: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15).
Perinteisesti paastonaikaan kuuluu katumustöitä. Kaikki katumuksen merkit ovat osoitusta siitä, että me vakavasti sitoudumme kääntymykseen. Tällöin täytyy kuitenkin korostaa, ettei katumustöillä sellaisinaan ole uskonnollista luonnetta. Ruumiin ja hengen kuolettamisella voidaan kylläkin saavuttaa tahdon vahvistumista. Se on myös välttämätöntä, jotta sitten voimme päättäväisemmin vastustaa pahoja tottumuksia ja saada suuremman sisäisen vapauden tehdäksemme hyvää. Emme toki tahdo myöskään menettää paastonajan uhrilahjojen uskonnollista merkitystä.
Siksi meillä on paastonaikana aina kärsivä Jeesus Kristus silmiemme edessä. Sen tähden kirkkokin kutsuu meidät paastonaikana seisomaan Jeesuksen Kristuksen ristin juurella hänen Äitinsä ja muiden ystäviensä esikuvan mukaisesti ja keskittämään ajatuksemme häneen.
Jeesuksen Kristuksen risti antaa meidän katumustöillemme syvimmän uskonnollisen merkityksen. Jeesuksen Kristuksen kärsimisen ja hänen ristinkuolemansa valossa meidän katumusteoillamme on aivan erityinen tarkoitus. Me hyväksymme erilaisia hankaluuksia ja luovumme moraalisesti luvallisista huvituksista liittyäksemme Vapahtajaamme ja osoittaaksemme yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. Näillä teoilla sanomme hänelle, että hänen kärsimisensä ei ole meille samantekevää. Olemme hänen kanssaan niinä hetkinä, joina hän kärsii meidän puolestamme ja lunastaa meidät. Ja monia meistä tämä osallisuus Jeesuksen Kristuksen kärsimiseen liikuttaa sisäisesti, ainakin siten, että me koko sydämestämme kiitämme häntä lunastuksestamme ja pohdimme tarkoin elämäämme.
Paastonajan hurskauteen kuuluvia hartausmuotoja on monia. Niissä me yhdistymme kärsivään Jeesukseen Kristukseen ja palvomme ja kiitämme häntä. Tällä kertaa tahtoisin viitata yhteen hartausmuotoon, jota monet kristityt käyttävät hyvin usein, nimittäin ristintiehen, Via Crucikseen.
Paastonaikana kohdistamme katseemme usein vain Jeesuksen Kristuksen ristiin. Ei pidä unohtaa, että meidän lunastuksemme oli sarja tapahtumia. Jeesus Kristus on kärsinyt puolestamme myös tuskaisella tiellä Golgatalle. Ristintien hartaus merkitsee sitä, että me mietiskelemme Jeesuksen Kristuksen rakkautta meitä kohtaan, rakkautta, jota hän on osoittanut juuri kärsimisellään ja vaivalloisella matkallaan ristiinnaulittavaksi.
Ristintie ei ole mikään uusi hartaus. Vanhan tradition mukaan jo Jumalanäiti Maria vaelsi monet kerrat tätä Poikansa viimeistä taivalta, kävi hänen haudallaan ja muisteli hänen kärsimistään. Sitten ensimmäiset kristityt kävivät usein suurella kunnioituksella katsomassa paikkoja, jotka liittyivät Jeesuksen Kristuksen kärsimiseen ja kuolemaan. He aloittivat monesti tämän ristintien jo Öljymäellä ja vaelsivat sieltä maaherran palatsin kautta Golgatalle. Matkalla he muistelivat myös vangitsemista, ruoskimista ja orjantappuroilla kruunaamista. Niille paikoille, joilla Jeesus Kristus oli kärsinyt, he vähitellen rakensivat kirkkoja tai pystyttivät muistokiviä. Ristintien hartaus nykyisessä muodossa aloitettiin ristiretkien aikakaudella. Myöhemmin muotoutui myös perinne, jonka mukaan ristintiellä on neljätoista asemaa. Vasta Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen on joissakin seurakuntakirkoissa otettu käyttöön viidestoista asema, ylösnousemus.
Yhdeksällä ristintien neljästätoista asemasta on raamatullinen perusta. Niistä kerrotaan tai ne ainakin mainitaan selvästi evankeliumeissa. Muut asemat voidaan päätellä toisten tekstien perusteella, kuten esimerkiksi neljäs asema, jossa Jeesus Kristus kohtaa Äitinsä. Evankelista Johannes kirjoittaa nimittäin, että Jeesuksen Äiti seisoi ristin juurella (Joh. 19:25-27). Muut asemat – kuten kolme kaatumista ja kohtaaminen Veronikan kanssa – ovat syntyneet muiden kuin raamatullisten lähteiden pohjalta.
Rakkaat sisaret ja veljet! Ristintie on hartaus, joka sopii paastonajalle erittäin hyvin. Sitä vietetään monissa kirkoissa. Meidänkin hiippakunnassamme tätä rukouksen ja mietiskelyn muotoa käytetään kaikissa seurakunnissa. Olisi hyvin kaunista, jos monet uskovat osallistuisivat ristintien hartauteen. Monissa seurakunnissa hartautta vietetään torstaisin tai perjantaisin. Jotta vielä useammat uskovat voisivat osallistua hartauteen, varsinkin ne, jotka asuvat kaukana seurakunnan kirkosta, voitaisiin sitä viettää ehkä myös sunnuntaina ennen messua tai sen jälkeen. Tämän ehdotuksen toteuttaminen käytännössä on kuitenkin sopeutettava paikallisiin olosuhteisiin.
Tosiasia, että monet katolilaiset asuvat diasporassa, kaukana seurakunnan kirkosta, ei tee tätä osallistumista helpoksi. Sellaisissa tapauksissa haluaisin kutsua seurakuntalaisiamme varsinkin perjantaisin keskittämään ajatuksensa hetken hiljaisuudessa Jeesuksen Kristuksen kärsimiseen ja kuolemaan. Ristintien mietiskelyä voi lukea myös yksityisesti. Sen tekstejä voidaan hankkia Katolisesta tiedotuskeskuksesta hyvin halvalla. Voidaan myös lukea ja mietiskellä evankeliumien katkelmia, jotka kuvaavat Jeesuksen matkaa Öljymäeltä kuolemaan ristillä. Toinen mahdollisuus on rukoilla ruusukon murheelliset salaisuudet tai ainakin joka päivä yksi salaisuus. Sillä tavalla tahdomme ilmaista läheisen yhteenkuuluvuutemme kärsivän Jeesuksen Kristuksen kanssa.
Kuten kirkollinen perinne osoittaa, Kristuksen kärsimisen mietiskely voi tuottaa paljon runsaita hedelmiä uskonnollista elämäämme varten. Tämä mietiskely antaa monille meistä myös sisäistä voimaa uudistaa elämämme uskosta käsin. Toisille se antaa sisäistä vahvistusta moraalisten kiusausten ja erilaisten vaikeuksien voittamiseen. Juuri tässä mietiskelyssä meille tulee selväksi, että Jeesus Kristus on kärsinyt, jotta pahuus ei voittaisi meissä, vaan että Jumalan armo vaikuttaisi meissä yhä voimakkaammin ja hyvyys pääsisi voitolle.
Lopuksi toivotan teille, rakkaat ystävät, runsaita armon lahjoja, armon, joka virtaa Jeesuksen Kristuksen rististä, jotta voisitte kokea tämän hengellisen uudistuksen pyhän ajan hedelmälliseksi ja päästä osallisiksi ylösnousemuksen ilosta. Aamen.
+ Józef Wróbel SCJ
Helsingin piispa