Hyppää sisältöön

Traditionis custodes

PAAVI FRANCISCUKSEN
OMASTA ALOITTEESTAAN ANTAMA
APOSTOLINEN KIRJE
(MOTU PROPRIO)
”TRADITIONIS CUSTODES”
(Tradition vartijoina, 16.7.2021)

Roomalaisen liturgian käytöstä ennen vuoden 1970 uudistusta

Epävirallinen käännös

Tradition vartijoina piispat, jotka ovat yhteydessä Rooman piispaan, muodostavat näkyvän periaatteen ja perustan paikalliskirkkojensa ykseydelle.1 Pyhän Hengen johdattamina, evankeliumin julistamisen ja eukaristian vieton kautta he hallitsevat heille uskottuja paikalliskirkkoja.2

Edistääkseen sopusointua ja ykseyttä kirkossa ja isällisellä huolenpidolla niitä kohtaan, jotka eri alueilla noudattavat Vatikaanin II kirkolliskokouksen tahtomaa uudistusta edeltäviä liturgisia muotoja, kunnioitetut edeltäjäni, pyhä Johannes Paavali II ja Benedictus XVI, antoivat luvan käyttää Johannes XXIII:n vuonna 1962 toimittamaa Roomalaista messukirjaa ja säätelivät sen käyttöä.3 Tällä tavoin he halusivat ”helpottaa niiden katolilaisten kirkollista yhteyttä, jotka tuntevat kiintymystä vanhempia liturgisia muotoja kohtaan”, ja vain heidän.4

Kunnioitettavan edeltäjäni Benedictus XVI:n aloitteen mukaisesti, jossa kutsuttiin piispoja arvioimaan motu proprio Summorum Pontificumin soveltamista kolme vuotta sen julkaisun jälkeen, Uskonopin kongregaatio suoritti yksityiskohtaisen konsultoinnin piispojen keskuudessa vuonna 2020. Tuloksia on harkittu huolellisesti vuosien varrella kertyneen kokemuksen valossa.

Tällä hetkellä, ottaen huomioon piispojen ilmaisemat toiveet ja kuultuani Uskonopin kongregaation mielipidettä, haluan nyt tällä apostolisella kirjeellä jatkaa yhä voimakkaammin kirkollisen yhteyden jatkuvaa etsintää. Siksi olen katsonut aiheelliseksi vahvistaa seuraavat asiat:

Art. 1. Vatikaanin II kirkolliskokouksen asetusten mukaisesti pyhän Paavali VI:n ja pyhän Johannes Paavali II:n julkaisemat liturgiset kirjat ovat roomalaisen riituksen lex orandin ainoa ilmaisu.

Art. 2. Hiippakunnan piispalle, joka on hänelle uskotun paikalliskirkon koko liturgisen elämän moderaattori, edistäjä ja vartija,5 kuuluu oikeus säädellä hänen hiippakuntansa liturgisia viettoja.6 Siksi on hänen yksinomainen toimivaltansa valtuuttaa vuoden 1962 Roomalaisen messukirjan käyttö hiippakunnassaan Apostolisen istuimen ohjeiden mukaisesti.

Art. 3. Sen hiippakunnan piispan, jossa tähän mennessä on ollut yksi tai useampi ennen vuoden 1970 uudistusta käytetyn messukirjan mukaisesti messua vietettävä ryhmä:

§ 1. tulee varmistaa, että nämä ryhmät eivät kiellä Vatikaanin II kirkolliskokouksen ja paavien opetusviran määräämän liturgisen uudistuksen pätevyyttä ja laillisuutta;

§ 2. tulee nimetä yksi tai useampi paikka, jossa näiden ryhmien uskolliset jäsenet voivat kokoontua eukaristian viettoon (ei kuitenkaan seurakuntakirkoissa eikä uusia personaaliseurakuntia perustamalla);

§ 3. tulee määrittää nimetyissä paikoissa ne päivät, jolloin eukaristian vietto on sallittua pyhän Johannes XXIII:n vuonna 1962 julkaiseman Roomalaisen messukirjan mukaan.7 Näissä vietoissa lukukappaleet luetaan kansankielellä käyttäen raamatunkäännöksiä, jotka asianomaiset piispainkokoukset ovat hyväksyneet liturgiseen käyttöön;

§ 4. tulee nimittää pappi, joka toimii piispan edustajana ja on vastuussa näistä vietoista sekä näiden uskovien ryhmien sielunhoidosta. Tämän papin tulee olla tehtävään sopiva, taitava vuoden 1970 uudistusta edeltävän Roomalaisen messukirjan käytössä, hallita latinan kieli riittävällä tasolla, jotta hän ymmärtäisi perusteellisesti liturgiset ohjeet ja tekstit, ja osoittaa elävää pastoraalista rakkautta ja kirkollista yhteyttä. Hänen tulisi pitää huolta paitsi liturgian oikeasta vietosta, myös uskovien pastoraalisesta ja hengellisestä hoidosta;

§ 5. tulee asianmukaisesti tarkistaa, ovatko näiden uskovien hyväksi kanonisesti perustetut seurakunnat tehokkaita heidän hengellisessä kasvussaan ja päättää, säilytetäänkö ne vai ei;

§ 6. tulee huolehtia siitä, ettei uusia ryhmiä perusteta.

Art. 4. Pappien, jotka on vihitty tämän motu proprion julkaisemisen jälkeen ja jotka haluavat viettää messua käyttäen vuoden 1962 Roomalaista messukirjaa, tulee jättää muodollinen pyyntö hiippakunnan piispalle, joka kuultuaan Apostolista istuinta voi myöntää tämän luvan.

Art. 5. Pappien, jotka jo viettävät messua vuoden 1962 Roomalaisen messukirjan mukaan, tulee pyytää hiippakunnan piispalta lupa jatkaa tämän oikeuden käyttämistä.

Art. 6. Paavillisen Ecclesia Dei -komission perustamat Jumalalle vihityn elämän yhteisöt ja apostolisen elämän yhteisöt siirtyvät kuulumaan Jumalalle vihityn elämän yhteisöjen ja apostolisen elämän yhteisöjen kongregaation toimivaltaan.

Art. 7. Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio sekä Jumalalle vihityn elämän yhteisöjen ja apostolisen elämän yhteisöjen kongregaatio käyttävät Pyhän istuimen valtuuksia oman toimivaltansa mukaisesti näiden määräysten noudattamisen suhteen.

Art. 8. Kaikki aiemmat normit, ohjeet, luvat ja käytännöt, jotka eivät ole nykyisen Motu Proprion määräysten mukaisia, kumotaan.

Kaiken, mitä olen tässä motu proprion muodossa annetussa apostolisessa kirjeessä määrännyt, käsken noudatettavaksi kaikilta osin, riippumatta siitä, onko toisin säädetty, vaikka se olisi erityisen maininnan arvoinen, ja määrään, että se julkaistaan L’Osservatore Romanossa, että se astuu välittömästi voimaan ja että se julkaistaan myöhemmin Pyhän istuimen virallisessa Acta Apostolicae Sedis -kommentaarissa.

Annettu Roomassa, Pyhän Johanneksen Lateraanibasilikassa, 16. heinäkuuta 2021, Karmel-vuoren Neitsyt Marian liturgisena muistopäivänä, paaviuteni yhdeksäntenä vuonna.

FRANCISCUS

Viitteet

  1. Vrt. Lumen Gentium, 23, AAS 57 (1965) 27.[1] Vrt. Lumen Gentium, 23, AAS 57 (1965) 27. ↩︎
  2. Vrt. Lumen Gentium, 27, AAS 57 (1965) 32; Christus Dominus 11, AAS 58 (1966) 677-678; Katolisen kirkon katekismus, 833. ↩︎
  3. Vrt. Johannes Paavali II: Apostolinen kirje Ecclesia Dei, 2. heinäkuuta 1988: AAS 80 (1988) 1495-1498; Benedictus XVI, Apostolinen kirje Summorum Pontificum, 7. heinäkuuta 2007: AAS 99 (2007) 777-781; Apostolinen kirje Ecclesiae unitatem, 2. heinäkuuta 2009: AAS 101 (2009) 710-711. ↩︎
  4. Johannes Paavali II, Apostolinen kirje Ecclesia Dei, 2. heinäkuuta 1988, n. 5: AAS 80 (1988) 1498. ↩︎
  5. Vrt. Sacrosanctum Concilium, 41: AAS 56 (1964) 111; Caeremoniale Episcoporum, 9; Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, Ohje tietyistä pyhimmän eukaristian suhteen noudatettavista tai vältettävistä asioista Redemptionis Sacramentum, 25. maaliskuuta 2004, 19-25: AAS 96 (2004) 555-557. ↩︎
  6. Vrt. CIC, kaan. 375, § 1; kaan. 392. ↩︎
  7. Vrt. Uskonopin kongregaatio, dekreetti Quo magis seitsemän eukaristisen prefaation hyväksymisestä Roomalaisen riituksen erityistä muotoa varten, 22. helmikuuta 2020, ja dekreetti Cum sanctissima liturgisesta vietosta pyhien kunniaksi Roomalaisen riituksen erityistä muotoa varten, 22. helmikuuta 2020: L’Osservatore Romano, 26. maaliskuuta 2020, s. 6. ↩︎

TÄMÄN JÄLKEEN ON ILMESTYNYT

4.12.2021 Responsa ad dubia, jossa todetaan mm.:
– Piispa voi pyytää luvan viettää ”vanhaa messua” seurakuntakirkoissa.
– Piispa voi harkinnan jälkeen myöntää erivapauden vanhan Rituale Romanumin (Roomalainen toimitusten kirja) mutta ei Pontificale Romanumin (Roomalainen piispallisten toimitusten kirja) käyttöön, mutta vain kanonisesti perustetuissa personaaliseurakunnissa.

21.2.2023 Rescriptum ex audientia ss.mi, jossa todetaan mm., että seuraavat erivapaudet on varattu Apostoliselle istuimelle:
– Seurakuntakirkon käyttö tai personaaliseurakunnan perustaminen ”vanhaa messua” varten.
– Oikeus viettää ”vanhaa messua” niille papeille, jotka on vihitty Traditionis custodes -kirjeen ilmestymisen jälkeen.