12. VIIKON PERJANTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Kun. 25:1-12)
Juudan heimo vietiin maastaan pakkosiirtolaisuuteen (25:21).
Luemme Toisesta kuninkaiden kirjasta.
Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, kymmenennen kuun kymmenentenä päivänä, Babylonian kuningas Nebukadnessar tuli sotajoukkoineen Jerusalemin edustalle, ja joukot leiriytyivät kaupungin luo. Sen ympärille rakennettiin piiritysvallit, ja kaupunki oli saarroksissa kuningas Sidkian yhdenteentoista hallitusvuoteen saakka. Nälänhätä yltyi kaupungissa pahaksi. Sen asukkailla ei ollut enää ruoan murentakaan, ja niin tuon vuoden neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä kaupungin puolustus murtui. Babylonialaisia oli joka puolella kaupungin ympärillä, mutta kaikki puolustajat pääsivät yöllä pakoon Kaksoismuurin portista, joka oli kuninkaan puutarhan kohdalla. Kuningas pakeni miehineen Jordanille päin, mutta babylonialaisten joukot ajoivat häntä takaa ja tavoittivat hänet Jerikon tasangolla. Koko hänen sotajoukkonsa oli silloin jo hajaantunut hänen luotaan. Sidkia otettiin vangiksi ja tuotiin Babylonian kuninkaan luo Riblaan. Siellä hänelle julistettiin tuomio. Hänen poikansa surmattiin hänen nähtensä, ja sitten häneltä itseltään sokaistiin silmät. Hänet pantiin pronssikahleisiin ja vietiin Babyloniin.
Viidennen kuun seitsemäntenä päivänä, Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin hallitessa yhdeksättätoista vuottaan, kuninkaan henkikaartin päällikkö Nebusaradan tuli Jerusalemiin. Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan palatsin ja kaikki Jerusalemin talot, jokaisen suuren rakennuksen hän sytytti tuleen. Kaldealaisten sotajoukko, joka oli henkikaartin päällikön mukana, repi Jerusalemin muurit joka puolelta maahan. Sitten henkikaartin päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen loputkin, mitä kansasta oli kaupungissa jäljellä. Hän vei nekin, jotka olivat itse siirtyneet Babylonian kuninkaan puolelle, sekä loput kaupungin käsityöläisistä. Köyhästä väestä henkikaartin päällikkö jätti osan tekemään työtä viinitarhoissa ja pelloilla.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 137:1-2, 3, 4-5, 6. – 6a)
Kertosäe:
Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista.
Virtojen varsilla Babyloniassa
me istuimme ja itkimme,
kun muistimme Siionia.
Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme. Kertosäe
Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, vaativat meitä laulamaan,
ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme,
käskivät meidän iloita ja sanoivat:
”Laulakaa meille Siionin lauluja!” Kertosäe
Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja
vieraalla maalla?
Jerusalem, jos sinut unohdan,
kadotkoon käteni voima! Kertosäe
Tarttukoon kieleni kitalakeen,
ellen sinua muista,
ellen pidä ylimpänä ilonani
sinua, Jerusalem! Kertosäe
Halleluja
(Matt. 8:17)
Halleluja. Halleluja.
Kristus kantoi meidän tautimme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Matt. 8:1-4)
Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan, kun Jeesus tuli alas vuorelta, suuri ihmisjoukko seurasi häntä. Hänen luokseen tuli silloin muuan spitaalinen. Mies heittäytyi maahan hänen eteensä ja sanoi: ”Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: ”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.” Heti mies parani taudistaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Katso, ettet puhu tästä kenellekään. Mene vain näyttämään itsesi papille ja anna Mooseksen määräämä uhrilahja, todisteeksi parantumisesta.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.