22. VIIKON KESKIVIIKKO VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Kor. 3:1-9)
Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.
Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, minä en voinut puhua teille niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan lihallisen luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään, sillä olette yhä lihallisen luontonne vallassa. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan lihallinen luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät.
Jos yksi sanoo: ”Minä olen Paavalin puolella”, toinen taas: ”Minä Apolloksen”, ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin? Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 33:12-13, 14-15, 20-21. – 12b)
Kertosäe:
Onnellinen se kansa, jonka Herra on valinnut perinnöksi itselleen.
Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on valinnut perinnöksi itselleen.
Taivaastaan Herra katsoo meitä,
hän näkee kaikki ihmislapset. Kertosäe
Korkeudestaan hän valvoo maata,
kaikkia jotka siinä asuvat,
joiden sydämen hän itse on luonut,
joiden teot hän kaikki tuntee. Kertosäe
Meidän sielumme odottaa Herraa,
hän on meidän apumme ja kilpemme.
Hän on meidän sydämemme ilo,
hänen pyhään nimeensä me luotamme. Kertosäe
Halleluja
(Luuk. 4:18)
Halleluja. Halleluja.
Herra on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille
hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 4:38-44)
Minun on vietävä Jumalan valtakunnan ilosanoma myös muihin kaupunkeihin, sitä vartenhan minut on lähetetty.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus lähti synagogasta ja meni Simonin kotiin. Simonin anoppi oli kovassa kuumeessa, ja Jeesusta pyydettiin auttamaan häntä. Jeesus kumartui hänen ylleen ja käski kuumetta, ja se lähti hänestä. Heti paikalla nainen nousi jalkeille ja alkoi palvella vieraitaan.
Monien kotona oli joku sairaana, kuka missäkin taudissa. Auringon laskiessa sairaat tuotiin Jeesuksen luo, ja hän pani kätensä jokaisen päälle ja paransi heidät. Monista lähti myös pahoja henkiä, jotka huusivat: ”Sinä olet Jumalan Poika!” Mutta Jeesus nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät, että hän oli Kristus.
Päivän valjettua Jeesus lähti ulos ja meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin. Ihmiset kuitenkin lähtivät etsimään häntä. He tavoittivat hänet ja estelivät häntä lähtemästä luotaan. Mutta Jeesus sanoi: ”Minun on vietävä Jumalan valtakunnan ilosanoma myös muihin kaupunkeihin, sitä vartenhan minut on lähetetty.” Ja hän saarnasi Juudean synagogissa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.