24. VIIKON LAUANTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Kor. 15:35-37, 42-49)
Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana.
Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?” Mikä järjetön kysymys! Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen. Onkin kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento.” Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen. Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 56:10, 11-12, 13-14. – 14c)
Kertosäe:
Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, elävien valossa.
Kun pyydän sinua avukseni,
viholliseni pakenevat.
Silloin minä tiedän, että Jumala on puolellani. Kertosäe
Jumala, minä ylistän sanaasi,
Herra, minä ylistän sinun sanaasi.
Jumalaan minä luotan, en pelkää mitään.
Mitä voi minulle kukaan ihminen? Kertosäe
Olen antanut sinulle lupauksen, Jumala.
Minä täytän lupaukseni, uhraan sinulle kiitosuhrin.
Sinä pelastit minut kuolemasta, et antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, elävien valossa. Kertosäe
Halleluja
(vrt. Luuk. 8:15)
Halleluja. Halleluja.
Autuaita ne, jotka puhtain ja ehein sydämin
säilyttävät Jumalan sanan
ja kestävinä tuottavat satoa.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 8:4-15)
Hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka pysyvät sanassa ja kestävinä tuottavat satoa.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan, kun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaupungeista virtasi ihmisiä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen: ”Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”
Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mitä vertaus tarkoitti. Hän sanoi: ”Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi. Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana. Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.