24. VIIKON TIISTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Kor. 12:12-14, 27-31a)
Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.
Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista.
Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Jumala on kirkossaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta? Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja!
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 100:1-2, 3, 4, 5. – 3c)
Kertosäe: Me olemme hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.
Iloitse, maa!
Kohottakaa riemuhuuto Herralle!
Palvelkaa häntä iloiten,
tulkaa hänen eteensä riemuiten. Kertosäe
Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät luonut,
ja hänen me olemme,
hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Kertosäe
Tulkaa hänen porteilleen kiittäen,
hänen esipihoilleen ylistystä laulaen.
Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään. Kertosäe
Hyvä on Herra!
Iäti kestää hänen armonsa,
hänen uskollisuutensa polvesta polveen. Kertosäe
Halleluja
(Luuk. 7:16)
Halleluja. Halleluja.
Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta.
Jumala on tullut kansansa avuksi.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 7:11-17)
Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä. Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: ”Älä itke.” Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille. Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Meidän 2 4. viikon tiistai 405 keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi.” Tähän tapaan Jeesuksesta puhuttiin kohta joka puolella Juudeaa ja kaikkialla sen ympäristössä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.