26. VIIKON TIISTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Job 3:1-3, 11-17, 20-23)
Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys?
Luemme Jobin kirjasta.
Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän ja sanoi: ”Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt. Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta? Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon? Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha. Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita. Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla. Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt. Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon.
Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta? He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta. Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta. Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut?”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 88:2-3, 4-5, 6, 7-8. – 3a)
Kertosäe:
Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen, Herra.
Herra, Jumalani, pelastajani, päivällä minä huudan sinua avuksi,
yölläkin käännyn sinun puoleesi.
Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen,
kallista korvasi minun huutoni puoleen! Kertosäe
Paljon, ylen määrin olen kärsinyt,
olen tuonelan kynnyksellä.
Toistenkin mielestä olen valmis hautaan.
Minä olen kuin voimansa menettänyt soturi. Kertosäe
Olen jäänyt yksin, kuin olisin jo kuollut.
Minä virun kuin kaatuneet haudoissaan –
nuo, joita sinä et enää muista,
joita kätesi ei auta. Kertosäe
Sinä olet syössyt minut syvyyksien perille,
pimeään, pohjattomaan kuiluun.
Sinun vihasi on raskaana ylläni,
sinun aaltosi vyöryvät pääni päällä. Kertosäe
Halleluja
(Mark. 10:45)
Halleluja. Halleluja.
Ihmisen Poika tuli palvelemaan
ja antamaan henkensä lunnaiksi monien puolesta.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 9:51-56)
Hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: ”Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät?” Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia. Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.