29. VIIKON LAUANTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Ef. 4:7-16)
Kristus on pää, josta koko ruumis kasvaa.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä efesolaisille.
Veljet, kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa. Kirjoituksissa sanotaankin: ”Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille.”
Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. Hän antoi jotkut apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankeliumin julistajiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, varustaakseen pyhät palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme ykseyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 122:1-2, 3-4a, 4b-5. – vrt. 1)
Kertosäe:
Me lähdemme iloiten Herran huoneeseen.
Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan:
Me lähdemme Herran huoneeseen!
Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem. Kertosäe
Jerusalem, olet kaupunkimme,
tänne kansamme kokoontuu,
tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot. Kertosäe
Täällä, niin kuin on säädetty,
Israel kiittää Herran nimeä.
Täällä jaetaan oikeutta Daavidin suvun istuimilla. Kertosäe
Halleluja
(Hes. 33:11)
Halleluja. Halleluja.
En minä tahdo, että jumalaton kuolee, sanoo Herra,
vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 13:1-9)
Yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: ”Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan – samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan – yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.”
Jeesus esitti vielä vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille: ’Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.’ Mutta puutarhuri vastasi: ’Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.’”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.