3. VIIKON LAUANTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Sam. 12:1-7a, 10-17)
Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.
Luemme Toisesta Samuelin kirjasta.
Niinä päivinä Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.”
Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.”
Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’ Herra sanoo näin: ’Minä nostan omasta perheestäsi onnettomuuden sinua vastaan, ja silmiesi edessä otan sinulta omat vaimosi ja annan heidät toiselle, joka makaa vaimojesi kanssa keskellä kirkasta päivää. Sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän teon koko Israelin nähden, keskellä kirkasta päivää.’”
Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Natan vastasi: ”Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla. Mutta koska olet tällä teolla rikkonut pahasti Herraa vastaan, niin sinulle syntynyt poika kuolee.”
Sitten Natan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Urian vaimo oli synnyttänyt Daavidille, ja lapsi sairastui pahoin. Daavid kääntyi pojan vuoksi Jumalan puoleen, paastosi ja vietti yönsä maaten paljaalla lattialla. Hovin vanhimmat tulivat hänen luokseen ja yrittivät saada hänet nousemaan, mutta hän ei suostunut eikä myöskään syönyt mitään heidän kanssaan.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 51:12-13, 14-15, 16-17. – 12a)
Kertosäe:
Jumala, luo minuun puhdas sydän.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä,
älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Kertosäe
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu
ja suo minun iloiten sinua seurata,
niin opetan tiesi sinusta luopuneille,
ja he palaavat sinun luoksesi. Kertosäe
Jumala, pelastajani, päästä minut verivelasta,
niin minä riemuiten ylistän vanhurskauttasi.
Herra, avaa minun huuleni,
niin suuni julistaa sinun kunniaasi. Kertosäe
Halleluja
(Joh. 3:16)
Halleluja. Halleluja.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon,
että antoi ainoan Poikansa,
jotta jokainen, joka häneen uskoo, saisi iankaikkisen elämän.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 4:35-41)
Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Tuona päivänä, illan tultua, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Nyt lähdemme vastarannalle.” Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa. Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Opettaja, etkö näe, me hukumme!” Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: ”Vaikene, ole hiljaa!” Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Jeesus sanoi heille: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: ”Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.