4. VIIKON PERJANTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Sir. 47:2-11)
Koko sydämestään Daavid ylisti Luojaansa ja
osoitti hänelle rakkauttaan.
Luemme Sirakin kirjasta.
Niin kuin rasva otetaan erilleen yhteysuhrista, niin oli Daavid otettu israelilaisista erilleen. Hän leikitteli leijonilla kuin kilipukeilla, karhuilla kuin pienillä karitsoilla. Juuri hän tappoi nuoruudessaan jättiläisen ja teki näin lopun kansansa häpeästä, hän kohotti kätensä, linkosi kiven ja kaatoi maahan korskean Goljatin. Hän huusi avukseen Herraa, Korkeinta, ja tämä antoi hänen oikeaan käteensä voiman, auttoi häntä kaatamaan mahtavan soturin ja nostamaan kansassaan intoa ja voimaa. Niinpä häntä ylistettiin kymmenientuhansien voittajaksi, koska hänet oli Herra siunannut, ja hänelle ojennettiin kunnian kruunu. Hän kukisti ympärillä olevat viholliset ja tuhosi filistealaiset, vastustajansa. Hän murskasi heidän mahtinsa, joka on murskana vieläkin. Kaikista teoistaan Daavid antoi kiitoksen Herralle, Pyhälle, Korkeimmalle hän niistä antoi kunnian. Koko sydämestään hän ylisti Luojaansa ja osoitti hänelle rakkauttaan. Hän asetti laulajia alttarin eteen esittämään psalmeja suloisin sävelin. Hän teki juhlista kauniita ja arvokkaita ja sääti juhla-ajoille vaikuttavat menot. Herran pyhää nimeä tuli silloin ylistää niin että temppeli kajahti jo aamuvarhaisesta. Herra antoi anteeksi hänen syntinsä ja vakiinnutti hänen mahtinsa ikiajoiksi, antoi liitollaan hänen suvulleen kuninkuuden ja Israelin kunniakkaan valtaistuimen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 18:31, 47+50, 51. – vrt. 47b)
Kertosäe:
Ylistetty olkoon minun pelastukseni Jumala!
Jumalan tie on nuhteeton,
Herran sana on tulessa koeteltu.
Kuin kilpi hän suojaa niitä,
jotka hakevat hänestä turvaa. Kertosäe
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni,
ylistetty minun pelastukseni Jumala!
Siksi kiitän kansojen keskellä sinua, Herra,
laulan kiitosta sinun nimellesi. Kertosäe
Sinä teet voittoisaksi kuninkaasi,
sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut,
Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina. Kertosäe
Halleluja
(vrt. Luuk. 8:15)
Halleluja. Halleluja.
Autuaita ne, jotka puhtain ja ehein sydämin säilyttävät
Jumalan sanan ja kestävinä tuottavat satoa.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 6:14-29)
Johannes, se mies, jonka minä mestautin, on herännyt kuolleista.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Siihen aikaan kuningas Herodeskin kuuli Jeesuksesta, sillä hänen nimensä tunnettiin jo laajalti. Ihmiset sanoivat: ”Johannes Kastaja on herännyt kuolleista, siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat.” Toiset sanoivat, että hän oli Elia, toiset, että hän oli profeetta, sellainen kuin profeetat olivat olleet. Kun Herodes kuuli Jeesuksesta, hän sanoi: ”Johannes, se mies, jonka minä mestautin, on herännyt kuolleista.”
Herodes oli näet pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja teljennyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden. Hän oli nainut Herodiaan, mutta Johannes oli sanonut hänelle: ”Sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa.” Herodias ei sietänyt Johannesta ja olisi halunnut tappaa hänet, mutta ei voinut, koska Herodes pelkäsi Johannesta. Herodes tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi ja suojeli häntä. Hän kuunteli Johannesta mielellään, vaikka tämän puheet usein jäivätkin vaivaamaan häntä.
Sopiva tilaisuus Herodiaalle tarjoutui, kun Herodes syntymäpäivänään järjesti pidot hoviherroilleen ja sotaväen päälliköille sekä Galilean johtomiehille. Herodiaan tytär tuli silloin sisään ja tanssi, ja Herodes ja hänen pöytävieraansa olivat ihastuksissaan. Kuningas sanoi tytölle: ”Pyydä minulta mitä vain tahdot, niin minä annan sen sinulle.” Ja hän lupasi ja vannoi: ”Mitä ikinä minulta pyydät, sen minä sinulle annan, vaikka puolet valtakuntaani.” Tyttö meni ulos ja kysyi äidiltään: ”Mitä minä pyytäisin?” Äiti vastasi: ”Pyydä Johannes Kastajan päätä.” Tyttö kiiruhti heti takaisin kuninkaan luo ja sanoi: ”Tahdon, että annat minulle nyt heti vadilla Johannes Kastajan pään.”
Kuningas tuli pahoille mielin, mutta koska hän oli vieraittensa kuullen vannonut valan, hän ei voinut vastata kieltävästi. Hän antoi heti pyövelille käskyn, että tämän oli tuotava Johanneksen pää. Pyöveli meni vankilaan ja mestasi siellä Johanneksen. Sitten hän toi pään vadilla ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi pään äidilleen. Kun Johanneksen opetuslapset kuulivat tästä, he tulivat hakemaan ruumiin ja veivät sen hautaan.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.