5. VIIKON LAUANTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Kun. 12:26-32, 13:33-34)
Luemme Ensimmäisestä kuninkaiden kirjasta.
Niinä päivinä Jerobeam ajatteli: ”Daavidin suku voi vielä päästä täällä valtaan. Jos kansa käy uhraamassa Herran temppelissä Jerusalemissa, se kääntyy taas sydämessään herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puoleen. Sitten minut surmataan, ja kansa palaa Rehabeamin, Juudan kuninkaan luo.” Kuningas mietti tätä ja teetti sitten kaksi kultaista sonnipatsasta. Hän sanoi kansalleen: ”Turha teidän on käydä Jerusalemissa saakka. Tässä, Israel, on Jumalasi, joka toi sinut Egyptin maasta!” Hän sijoitti toisen sonnin Beteliin ja toisen Daniin. Tämä koitui synniksi, sillä kansa alkoi käydä patsaiden luona, toiset Betelissä, toiset Danissa.
Jerobeam rakensi uhrikukkuloille pyhäköitä ja otti papeiksi keitä tahansa, muitakin kuin leeviläisiä. Hän julisti juhlapäiväksi kahdeksannen kuun viidennentoista päivän, ja sitä juhlittiin niin kuin samaa juhlapäivää Juudassa. Hän nousi silloin Betelissä alttarille ja uhrasi sonnipatsaille, jotka oli itse tehnyt. Hän uskoi toimitukset Betelin uhrikukkulapapeille, jotka hän oli asettanut virkaan.
Tämänkään jälkeen Jerobeam ei kääntynyt takaisin väärältä tieltään. Hän otti edelleenkin uhrikukkuloille pappeja tavallisen kansan parista. Jokainen, joka vain halusi, sai häneltä vihkimyksen ja pääsi näin uhrikukkuloille papiksi. Tästä tuli Jerobeamin suvulle synti, jonka vuoksi se tuhottiin ja hävitettiin maan päältä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 106:6-7a, 19-20, 21-22. – vrt. 4)
Kertosäe:
Muista meitä, Herra,
sinä olet armollinen kansallesi.
Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin,
pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti.
Kun isämme olivat Egyptissä,
he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Kertosäe
Horebin juurella he valoivat sonnin
ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.
He vaihtoivat Herran, Kunniansa,
ruohoa syövän naudan kuvaan. Kertosäe
He unohtivat Jumalan, pelastajansa,
hänet, joka teki suuria Egyptissä,
Haamin maassa ihmeellisiä töitä,
pelottavia tekoja Kaislamerellä. Kertosäe
Halleluja
(Matt. 4:4b)
Halleluja. Halleluja.
Ei ihminen elä ainoastaan leivästä,
vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 8:1-10)
Ihmiset söivät kyllikseen.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Siihen aikaan oli taas kerran koolla paljon ihmisiä. Kun heillä ei ollut syötävää, Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi: ”Minun käy sääliksi näitä ihmisiä. He ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää. Jos lähetän heidät kotiin nälkäisinä, he uupuvat matkalla. Monet heistä ovat tulleet kaukaakin.” Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Mistä kukaan täällä asumattomalla seudulla voi hankkia leipää näiden kaikkien ruokkimiseksi?” ”Paljonko teillä on leipiä?” Jeesus kysyi. He vastasivat: ”Seitsemän.”
Jeesus käski väen asettua istumaan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille. Opetuslapset jakoivat ne sitten kansalle. Heillä oli myös muutama pieni kala. Jeesus siunasi kalat ja käski tarjota nekin. Ihmiset söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän korillista. Väkeä oli noin neljätuhatta.
Kun Jeesus oli lähettänyt heidät pois, hän kohta nousi opetuslasten kanssa veneeseen ja meni Dalmanutan seudulle.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.