6. VIIKON LAUANTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Jaak. 3:1-10)
Kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään.
Luemme apostoli Jaakobin kirjeestä.
Veljet, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin. Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Jos panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko hevosta. Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.
Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni!
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 12:2-3, 4-5, 7-8. – 8a)
Kertosäe:
Sinä, Herra, suojelet meitä.
Auta, Herra! Sinun palvelijasi ovat käyneet vähiin,
uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.
He pettävät valhein toisiaan,
heidän kielensä on liukas, sydän vilppiä täynnä. Kertosäe
Mykistä, Herra, kavalat kielet,
vaienna ne, jotka kerskuvat:
”Kielemme tekee meidät vahvoiksi, meillä on sana hallussamme,
kukaan ei voi meille mitään!” Kertosäe
Herran sanat ovat todet ja puhtaat,
kirkkaat kuin seitsemästi puhdistettu hopea,
joka hohtavana juoksee sulattimesta.
Sinä, Herra, suojelet meitä,
sinä varjelet meitä joka hetki tämän pahan ajan keskellä. Kertosäe
Halleluja
(vrt. Mark. 9:7)
Halleluja. Halleluja.
Taivaat avautuivat ja kuului Isän ääni:
”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 9:2-13)
Hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.
Kun he laskeutuivat vuorenrinnettä, Jeesus varoitti heitä kertomasta näkemäänsä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista. He pitivät Jeesuksen sanat mielessään ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen saattoi merkitä.
Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Eivätkö lainopettajat sano, että Elian pitää tulla ensin?” ”Elia tuleekin ensin”, hän vastasi, ”ja panee kaiken taas kohdalleen. Mutta miksi sitten on kirjoitettu, että Ihmisen Poika joutuu paljon kärsimään ja kokemaan halveksuntaa? Kuulkaa, mitä sanon: Elia on jo tullut! Ihmiset vain tekivät hänelle mitä tahtoivat, niin kuin hänestä on kirjoitettu.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.