6. VIIKON PERJANTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Jaak. 2:14-24, 26)
Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut,
niin on uskokin kuollut ilman tekoja.
Luemme apostoli Jaakobin kirjeestä.
Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: ”Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin”, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
Ehkä joku nyt sanoo: ”Sinulla on usko, minulla teot.” Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet – pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Ja niin täyttyi Raamatun sana: ”Abraham uskoi Jumalaan, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi”, ja hän sai nimen Jumalan ystävä. Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 112:1-2, 3-4, 5-6. – vrt. 1b)
Kertosäe:
Hyvä on sen osa, joka rakastaa Herran käskyjä.
Hyvä on sen osa, joka pelkää Herraa
ja rakastaa Herran käskyjä.
Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia,
polvi polvelta saavat oikeamieliset siunauksen. Kertosäe
Vauraus ja rikkaus täyttää hänen kotinsa.
Hänen vanhurskautensa pysyy.
Pimeydessäkin koittaa oikeamieliselle valo.
Vanhurskas on anteeksiantava ja laupias. Kertosäe
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju,
hänet muistetaan ikuisesti. Kertosäe
Halleluja
(Joh. 15:15b)
Halleluja. Halleluja.
Minä sanon teitä ystävikseni, sanoo Herra,
olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken,
minkä olen Isältäni kuullut.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 8:34 – 9:1)
Joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa,
on sen pelastava.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.” Hän sanoi vielä: ”Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.