13. VIIKON PERJANTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Moos. 23:1-4, 19, 24:1-8, 62-67)
Iisak rakasti Rebekkaa ja sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Saara eli sadankahdenkymmenenseitsemän vuoden ikäiseksi; se oli Saaran elinikä. Hän kuoli Kirjat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa. Abraham vietti siellä Saaran valittajaiset ja itki häntä. Sitten Abraham nousi vainajan äärestä, meni heettiläisten puheille ja sanoi: ”Minä olen muukalainen, vieras teidän parissanne. Antakaa minulle maata oman sukuhaudan paikaksi, jotta saisin kätkeä sinne vainajani.” Tämän jälkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran Makpelan vainion luolaan, joka on Mamren eli Hebronin lähistöllä Kanaaninmaassa.
Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin. Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: ”Kosketa minua nivusiin ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille.” Palvelija kysyi häneltä: ”Entä jos tyttö ei haluakaan lähteä minun mukaani tänne? Onko minun silloin vietävä poikasi siihen maahan, josta olet lähtenyt?” Abraham sanoi hänelle: ”Älä missään tapauksessa vie poikaani sinne. Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni. Ellei tyttö halua lähteä mukaasi, olet vapaa valastasi, mutta poikaani älä sinne vie.”
Iisak oli tällä välin siirtynyt Lahai-Roin kaivon tienoille; hän näet asui Negevin maassa. Eräänä iltana Iisak lähti kävelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelikaravaanin lähestyvän. Kun Rebekka puolestaan näki Iisakin, hän pudottautui kamelinsa selästä ja kysyi palvelijalta: ”Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta meitä vastaan?” Palvelija vastasi: ”Hän on minun isäntäni.” Silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa. Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut. Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä ja sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 106:1-2, 3-4a, 4b-5. – 1a)
Kertosäe:
Kiittäkää Herraa, hän on hyvä!
Tai:
Halleluja.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot,
kuka voi häntä kyllin ylistää? Kertosäe
Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti,
jotka aina tekevät niin kuin oikein on.
Herra, sinä olet armollinen kansallesi –
muistathan myös minua! Kertosäe
Auta minua, ota minut huomaasi,
että saisin kokea valittujesi onnen,
että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee,
ja ylistää sinua yhdessä perintöosasi kanssa. Kertosäe
Halleluja
(Matt. 11:28)
Halleluja. Halleluja.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.
Minä annan teille levon, sanoo Herra.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Matt. 9:9-13)
Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Laupeutta minä tahdon, en uhrimenoja.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan, kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Laupeutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.