18. VIIKON MAANANTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(4. Moos. 11:4b-15)
Minä en jaksa yksinäni johtaa tätä kansaa; taakka on minulle liian raskas.
Luemme Neljännestä Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä israelilaiset rupesivat taas valittamaan ja sanoivat: ”Olisipa meillä nyt kunnon ruokaa! Muistattehan, miten Egyptissä saimme ilmaiseksi kalaa ja miten meillä oli kurkkua, vesimelonia, purjoa, sipulia ja valkosipulia! Mutta nyt me joudumme kärsimään nälkää. Täällä ei edes näe muuta kuin tuota iänikuista mannaa!”
Manna muistutti korianterin siemeniä ja oli samanväristä kuin suitsutuspihka. Kansalla oli tapana kierrellä keräämässä sitä, ja se jauhettiin käsikivillä tai survottiin huhmaressa. Sitten se keitettiin ruukussa ja leivottiin ohuiksi leiviksi, jotka maistuivat samalta kuin öljyleivokset. Manna laskeutui yökasteen mukana leiriin.
Mooses kuuli, miten israelilaiset itkivät telttojensa ovella. Herra vihastui suuresti, ja Mooses oli murheissaan. Hän sanoi Herralle: ”Miksi kohtelet niin tylysti minua, palvelijaasi? Miksi olet minua kohtaan niin säälimätön, että olet pannut taakakseni tämän kansan? Minäkö muka olen tämän kansan äiti, minäkö olen sen synnyttänyt, kun käsket minua nostamaan sen syliini kuin hoitaja sylilapsen! Pitäisikö minun käsilläni kantaa tämä kansa siihen maahan, josta valalla vannoen annoit lupauksen jo meidän esi-isillemme? Mistä minä otan lihaa jaettavaksi kansalle, kun se itkien ahdistaa minua ja pyytää: ’Anna meille lihaa syötäväksi!’ Minä en jaksa yksinäni johtaa tätä kansaa; taakka on minulle liian raskas. Jos aiot kohdella minua näin, anna minun mieluummin kuolla heti. Ole minulle armollinen ja päästä minut kokemasta enempää tätä kurjuutta.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 81:12-13, 14-15, 16-17. – vrt. 2)
Kertosäe:
Kohottakaa ilohuuto Jumalalle,
hän on väkevä auttajamme.
Kansani ei kuullut minun ääntäni,
Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen,
jätin sen paatuneen sydämensä valtaan,
kulkemaan oman ymmärryksensä varassa. Kertosäe
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua,
kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset,
kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan. Kertosäe
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään,
ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.
Mutta Israelia minä ruokin parhaalla vehnällä,
vuodatan sille kalliosta hunajaa. Kertosäe
Halleluja
(Matt. 4:4b)
Halleluja. Halleluja.
Ei ihminen elä ainoastaan leivästä,
vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.
Halleluja.
Vuosi A:
EVANKELIUMI
(Matt. 14:22-36)
Käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Kun kansanjoukko oli tullut ravituksi, Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?” Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”
Päästyään järven yli he nousivat maihin Gennesaretissa. Kun seudun ihmiset huomasivat, kuka oli tullut, he lähettivät sanan joka puolelle, ja niin kaikki sairaat tuotiin Jeesuksen luo. He pyysivät saada edes koskettaa hänen viittansa tupsua, ja kaikki, jotka sitä koskettivat, parantuivat.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi B ja C:
EVANKELIUMI
(Matt. 14:13-21)
Kaikki söivät kyllikseen.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan, kuultuaan Johannes Kastajan kuolemasta, Jeesus lähti veneellä autiolle seudulle yksinäisyyteen. Mutta tieto levisi, ja kaupungeista lähti paljon väkeä maitse hänen peräänsä. Kun hän veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli ja hän paransi kaikki sairaat.
Illan suussa opetuslapset menivät hänen luokseen ja sanoivat: ”Tämä on asumatonta seutua, ja päivä on jo pitkällä. Lähetä ihmiset pois, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa.” Mutta Jeesus sanoi: ”Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syötävää.” ”Ei meillä ole mukana muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa”, he vastasivat. ”Tuokaa ne tänne minulle”, sanoi Jeesus. Hän käski väkijoukon asettua nurmelle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista täyttä korillista. Syömässä oli noin viisituhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.