20. VIIKON TORSTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Tuom. 11:29-39a)
Sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista, minä uhraan Herralle polttouhrina.
Luemme Tuomarien kirjasta.
Niinä päivinä Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: ”Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina.”
Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel-Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan.
Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä. Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa.” Silloin tytär sanoi hänelle: ”Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille.” Hän jatkoi: ”Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena.” Jefta sanoi hänelle: ”Mene vain, tyttäreni.”
Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana. Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 40:5, 7-8a, 8b-9, 10. – vrt. 8b+9a)
Kertosäe:
Nyt olen tullut, Herra, täyttääkseni tahtosi.
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan,
ei etsi apua pahan voimilta
eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Kertosäe
Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua,
polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä,
mutta sinä teit minulle kuulevat korvat.
Siksi minä sanoin: ”Nyt olen tullut, Herra.” Kertosäe
”Kirjaan on kirjoitettu,
mitä minun pitää tehdä.
Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi,
sinun lakisi on minun sydämessäni.” Kertosäe
Minä julistan sinun vanhurskauttasi
temppeliin kokoontuneelle kansalle,
en lakkaa siitä puhumasta.
Herra, sinä tiedät sen! Kertosäe
Halleluja
(vrt. Ps. 95:8a)
Halleluja. Halleluja.
Tänä päivänä älkää paaduttako sydäntänne,
vaan kuulkaa Herran ääntä.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Matt. 22:1-14)
Kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille: ”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.