32. VIIKON LAUANTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Viis. 18:14-16, 19:6-9)
Punaisestamerestä aukeni tasainen tie, ja he iloitsivat kuin karitsat.
Luemme Viisauden kirjasta.
Kun syvä hiljaisuus ympäröi kaiken ja yö eteni kulkunsa puoliväliin, sinä sinkosit valtaistuimeltasi kaikkivoivan sanasi. Tuhon omaksi vihittyyn maahan hyökkäsi taivaasta säälimätön soturi kädessään terävä miekka, sinun peruuttamaton käskysi. Se tuli ja levitti kaikkialle kuolemaa, se seisoi maan kamaralla ja ylti taivaisiin.
Koko luomakunta muotoutui uudelleen, sen ominaisuudet muuttuivat sinun määräystesi mukaan, jotta palvelijasi välttäisivät vaaran. Kansa näki, kuinka pilvi suojasi leiriä ja veden alta paljastui kuiva maa, kuinka Punaisestamerestä aukeni tasainen tie, rajuista aalloista erottui viheriöivä keto. Sitä he kulkivat, sinun kätesi suojaama kansa, ja he saivat nähdä suuria ihmetekoja. He iloitsivat kuin laitumelle viedyt varsat, he hyppivät kuin karitsat ja kiittivät pelastajaansa – sinua, Herra.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 105:2-3, 36-37, 42-43. – 5a)
Kertosäe:
Muistakaa aina Herran ihmetyöt.
Tai:
Halleluja.
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä,
kertokaa hänen ihmetöistään.
Ylistäkää hänen pyhää nimeään.
Iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa! Kertosäe
Hän surmasi kaikki heidän esikoisensa,
heidän miehuutensa ensi hedelmät.
Niin hän vei israelilaiset pois Egyptistä:
he lähtivät kantaen hopeaa ja kultaa,
kaikki heimot epäröimättä, horjumatta. Kertosäe
Herra muisti pyhän lupauksensa,
jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
Hän vei kansansa pois, ja kansa iloitsi,
riemu raikui, kun hän vei valittunsa. Kertosäe
Halleluja
(vrt. 2. Tess. 2:14)
Halleluja. Halleluja.
Evankeliumin kautta Jumala kutsui meidät
Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden omistamiseen.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 18:1-8)
Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka huutavat häntä avuksi.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta: ”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: ’Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.’ Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: ’Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.’”
Herra sanoi: ”Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.