33. VIIKON KESKIVIIKKO VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Makk. 7:1, 20-31)
Maailman luoja antaa teille takaisin hengen ja elämän.
Luemme Toisesta makkabilaiskirjasta.
Niinä päivinä otettiin kiinni myös seitsemän veljestä ja heidän äitinsä, ja kuningas käski piestä heitä raipoilla ja nahkaruoskilla, jotta heidät saataisiin syömään laissa kiellettyä sianlihaa.
Erityisen ihailtava ja muistamisen arvoinen on äiti, joka yhtenä ja samana päivänä näki seitsemän poikansa kuolevan ja kesti sen urheasti, koska hän pani toivonsa Herraan. Vakain mielin hän isiensä kielellä rohkaisi jokaista heistä, ja naisen ajattelutapaan yhtyi hänessä miehen pelottomuus, kun hän sanoi heille: ”En tiedä, kuinka te ilmestyitte kohtuuni, enkä minä antanut teille henkeä ja elämää enkä koonnut niitä aineksia, joista kukin teistä on muodostunut. Ihmisen muovaa maailman luoja, hän, joka suunnittelee ja muovaa kaiken muunkin. Armossaan hän myös antaa teille takaisin hengen ja elämän, koska te nyt luovutte niistä hänen lakinsa tähden.”
Antiokhos ymmärsi naisen äänensävystä, että tämä ei kunnioittanut häntä vaan puhui loukkaavasti. Hän alkoi nyt suostutella veljeksistä nuorinta, joka vielä oli jäljellä, ja jopa vannoi ja vakuutti, että tekisi pojasta rikkaan ja onnellisen, ottaisi hänet ystäviensä joukkoon ja uskoisi hänelle korkeita virkoja, jos hän luopuisi isiensä uskosta. Kun nuorukainen ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa, kuningas kutsui äidin luokseen ja kehotti häntä neuvomaan poikaansa ja pelastamaan hänet.
Kuningas sai pitkään puhua naiselle, ennen kuin tämä suostui taivuttelemaan poikaansa. Äiti kumartui pojan puoleen ja puhui hänelle isiensä kielellä. Julmaa tyrannia uhmaten hän sanoi: ”Poikani, sääli minua! Minä kannoin sinua kohdussani yhdeksän kuukautta ja imetin kolme vuotta, minä ruokin ja kasvatin sinua ja autoin sinua eteenpäin tähän ikääsi saakka. Minä pyydän, lapseni: katso taivasta ja maata ja kaikkea, mitä niissä on, ja muista, että Jumala on luonut kaiken sen tyhjästä ja että ihmissuku on syntynyt samalla tavoin. Älä pelkää tuota pyöveliä, vaan ole veljiesi vertainen ja käy rohkeasti kuolemaan, jotta Jumalan armosta vielä saisin sinut veljiesi kanssa takaisin.”
Äiti sai tuskin sanotuksi tämän, kun poika jo sanoi: ”Mitä te odotatte? En minä tottele kuninkaan käskyä – minä tottelen sen lain käskyä, jonka Mooses esi-isillemme välitti. Sinä, joka olet keksinyt kaikki mahdolliset tavat piinata heprealaisia, et vältä Jumalan kättä!”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 17:1, 5-6, 8+15. – 15b)
Kertosäe:
Kun herään unesta,
sinun läsnäolosi ravitsee minut.
Herra, kuule minua, minä etsin oikeutta!
Kuule minun avunhuutoni,
ota vastaan rukoukseni.
Minä puhun sinulle vilpittömin huulin. Kertosäe
Sinun poluillasi minä olen pysynyt,
jalkani eivät ole horjahtaneet sinun tieltäsi pois.
Minä huudan sinua avuksi, Jumala, ja sinä vastaat minulle.
Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle. Kertosäe
Varjele minua niin kuin silmäterääsi,
peitä minut siipiesi suojaan.
Minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa.
Kun herään unesta, sinun läsnäolosi ravitsee minut. Kertosäe
Halleluja
(vrt. Joh. 15:16)
Halleluja. Halleluja.
Minä valitsin teidät maailmasta, sanoo Herra,
että lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää,
sitä hedelmää joka pysyy.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 19:11-28)
Mikset vienyt minun rahaani pankkiin?
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus esitti vertauksen, koska hän oli jo lähellä Jerusalemia ja monet luulivat Jumalan valtakunnan ilmestyvän aivan kohta. Hän sanoi: ”Ylhäinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen siellä nimityksen kuninkaaksi ja palatakseen sitten takaisin. Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kullekin kultarahan ja sanoi: ’Käyttäkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan.’ Hänen maanmiehensä kuitenkin vihasivat häntä ja lähettivät hänen peräänsä lähetystön sanomaan: ’Me emme tahdo sitä miestä kuninkaaksemme.’
Mies palasi maahansa kuninkaana. Tultuaan hän kutsutti palvelijat luokseen kuullakseen, kuinka tuottavasti kukin oli saamaansa rahaa käyttänyt. Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: ’Herra, antamasi kultaraha on tuottanut kymmenen lisää.’ Kuningas sanoi hänelle: ’Mainiota! Olet hyvä palvelija. Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.’ Toinen tuli ja sanoi: ’Herra, antamasi kultaraha on tuottanut viisi kultarahaa.’ Hänelle kuningas sanoi: ’Sinut minä panen hallitsemaan viittä kaupunkia.’
Mutta kun seuraava palvelija tuli, tämä sanoi: ’Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’ Kuningas sanoi hänelle: ’Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen. Sinä kelvoton palvelija! Sinä siis tiesit, että minä olen armoton mies, että otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. Mikset sitten vienyt minun rahaani pankkiin, niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?’
Kuningas sanoi vieressään seisoville miehille: ’Ottakaa häneltä raha pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen kultarahaa.’ He sanoivat: ’Herra, hänellä on jo kymmenen kultarahaa.’ Mutta hän jatkoi: ’Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen – tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni.’”
Tämän sanottuaan Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.