33. VIIKON TORSTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Makk. 2:15-29)
Me pysymme uskollisina isiemme liitolle.
Luemme Ensimmäisestä makkabilaiskirjasta.
Niinä päivinä kuninkaan virkamiehet, joiden tehtävänä oli pakottaa kansa luopumaan Jumalasta, tulivat myös Modeinin kaupunkiin ja vaativat sen asukkaita uhraamaan vieraille jumalille. Heidän luokseen kerääntyi paljon israelilaisia, ja myös Mattatia ja hänen poikansa joutuivat menemään paikalle. Kuninkaan miehet kääntyivät Mattatian puoleen ja sanoivat: ”Sinä olet tässä kaupungissa arvossapidetty johtaja ja vaikutusvaltainen mies, ja poikasi ja sukusi ovat sinun tukenasi. Näytä nyt esimerkkiä ja tee niin kuin kuningas käskykirjeessään määrää. Niin ovat kaikki muutkin kansat tehneet, myös Juudean miehet ja ne, jotka ovat jääneet Jerusalemiin. Pääset poikinesi kuninkaan ystävien joukkoon, ja saatte kunnianosoituksena kultaa ja hopeaa ja paljon muita lahjoja.”
Mutta Mattatia vastasi kuuluvalla äänellä: ”Vaikka kaikki valtakunnan kansat ovat totelleet kuningasta, luopuneet isiensä uskosta ja ryhtyneet noudattamaan kuninkaan käskyjä, minä, minun poikani ja sukuni pysymme uskollisina isiemme liitolle. Ikipäivänä me emme hylkää Jumalan lakia ja sen käskyjä. Me emme alistu kuninkaan määräyksiin, emme poikkea uskostamme oikealle emmekä vasemmalle.”
Mattatia oli tuskin saanut sanotuksi tämän, kun jo eräs juutalaismies astui kaikkien nähden esiin uhratakseen Modeinin alttarilla kuninkaan määräyksen mukaisesti. Tämän nähdessään Mattatia kiivastui niin, että tärisi sydänjuuriaan myöten. Täynnä pyhää vihaa hän ryntäsi alttarille ja tappoi miehen. Siinä samassa hän tappoi myös kuninkaan virkamiehen, jonka oli määrä pakottaa heidät uhraamaan, ja hajotti alttarin. Pyhä kiivaus ajoi hänet puolustamaan lakia, ja hän teki niin kuin Pinehas oli tehnyt Simrille, Salun pojalle.
Suureen ääneen Mattatia sitten huusi koko kaupungin kuullen: ”Seuratkaa minua! Minä kutsun mukaani kaikki, jotka kiivaasti puolustavat pyhää lakia ja ovat uskollisia liitollemme!” Hän pakeni poikiensa kanssa vuorille, ja he jättivät kaiken omaisuutensa kaupunkiin. Monet, joille oikeus ja vanhurskaus olivat kalliit, lähtivät silloin autiomaahan asettuakseen sinne.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 50:1-2, 5-6, 14-15. – 23b)
Kertosäe:
Joka pysyy oikealla tiellä,
saa nähdä, kuinka Jumala pelastaa.
Jumala, Herra Jumala, on puhunut
ja kutsunut koolle koko maanpiirin,
idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka.
Siionista, täydellisen kauniista,
Jumala ilmestyy kirkkaudessaan. Kertosäe
”Kootkaa luokseni kaikki minun palvelijani,
jotka ovat uhrein tehneet kanssani liiton.”
Taivaat julistavat Jumalan vanhurskautta.
Hän on oikeuden Jumala. Kertosäe
”Anna Jumalalle uhriksi kiitos,
täytä lupauksesi Korkeimmalle.
Huuda minua avuksi hädän päivänä!
Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” Kertosäe
Halleluja
(vrt. Ps. 95:8a)
Halleluja. Halleluja.
Tänä päivänä älkää paaduttako sydäntänne,
vaan kuulkaa Herran ääntä.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 19:41-44)
Kunpa sinäkin ymmärtäisit, mikä tuo rauhan!
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan, kun Jeesus tuli lähemmäksi Jerusalemia ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, mikä tuo rauhan! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.